Haukahdukset, tarinointia Hurttamaiseen tapaan

Tammikuu 06, uusin ylinnä

30.1. Mäenlaskussa
JEEEE! Mäenlasku on hurjaa! Villiinnytään koko porukka, tytöt huutaa ja me riehutaan stigan, kelkan, pulkan tai liukureitten ympärillä ihan villinä. Siis tärkein juttu on päästä ohi.
Mää ainaskin yritän vähän mennessäni näykkäistä äippää hihasta, heh!

Tässä pinkaisen keulille heti. Äiti keksi että jos ottaisi laskiessa vauhdissa meistä kuvia.
Ette usko että hirvitti, vähäjärkinen kaksijalkainen siis toisella kädellä kuvasi ja toisella yritti ohjata stiigaa.
Tässä vähän valvon, että meneekös kaikki hyvin.

Perästä tullaan! Ellu alkaa vasta tajuamaan, että pitäis jo pinkoa.
Tää ois niiku Meksikon pikajuna :D
(Tässä nyt näkee miten vakaa kuvakäsi stigan kyydissä on,
eli horisontti oli "pikkaasen" vinossa, Kuvaa piti suoristaa noin paljon...)

Ellu lämpeni vauhtiin, kaarran oikealle raiteelle, ohituspaikka on varma...

Hahaaa! Ohi mennään! Edessä kiiltää vapaa raide!

Tuuut tuuuuut!!!

......pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on, valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää.....
Zuku Zuku tuuuut tuuut! Pois alta!
(Joku musta hahmo lähestyy takaa)

VIIUUUUUUH......
Pendolino pyyhkäisi viereistä raidetta pitkin ohi, höh....

Eiku eikös tässä ollu jo asemalaituri....
Tää tulis nyt pysäyttään sen vaunun.

---------------------------------------

Mäenlaskun jälkeen sitten piti poseerata aitan seinustalla

Pakko kestää toi paparazzi, se kun on niiiin hulluna muhun ;)

21.1. Pakkashörhöilyä
Koko viikon on ollu ihan karmeat pakkaset, ja lisänä vielä kova tuuli. Ellu ei ole juuri nenäänsä pihalle pistänyt, se ei ole kovin kylmänkestävää lajia. Äiti teetti mullekin takin, ja se on kyllä kieltämättä hyvä! Tulen ihan itse äitin luokse kun se ottaa takin esille. Taidan meidän perheestä olla melkein pakkasen kestävin, ainakin tässä pitemmässä turkissani. Kessu alkaa nostelemaan jalkojaan peräti ennen mua. Tässä tätä uutta talvimuotiani.

Takki on teetetty Artun koiratarvikkeessa
Vielä puuttuu ommeltava agiseuran merkki tuosta helmasta.

Tässä vielä lähikuvaa.

Kessulla pimahti, ja se lähti pinkomaan ihan härnyyksi Ellun ympärille. Ellu jo vähän nosti kierroksia.

sitten se mennäroiki tuosta ihan mua hivotellen. Hullu...

No mää tietty perään...

Läpi peltojen, yli ojien lennettiin peräkanaa.
No, emmääsitä kiinnisaannu.
Tulipahan testattua, että hyvin pysyy takki päällä vauhdissa

Piti sitten tyytyä peruskiukkusen seuraan. Se nakkas mua hampaillaan pari kertaa,
kun ei sekään Kessua kiinni saanu. Sitten se kipitti äitin helmoihin turvaan. Ärsyttävää!!

Riehuskelin siinä sitten itsekseni hetken, ja nakkasin hampaani kiinni äipän lapaseen (mieliharrastukseni).
Vähän olis nopeudessa hiomista, kun en ennättänny varastaan sitä ihan huomaamatta.
Tiukasti pidin kuitenkin kiinni ja puistelemalla yritin saada saaliin itselleni. Huonoin tuloksin.
Kessukin sitten palaili meidän luo, ja kierrettiin peltoa siellä täällä.

Peltolenkki päätettiin sitten kyyhkyskojulle. Täällä sitten syksyllä MÄ olen kyyhkysmetsällä. Vaaniskelen kojussa pressun alla iskän vieressä. Iskä lupas, että saan sitten hakee ammutut linnut, JEE!
(oho, mun päässä on jotain risuja)

Sisällä sitten kahvilla ollessa huomattiin, että saatiin pyrstötiainen lintulaudalle vieraaksi.
Äiti oli tyytyväinen kun ennätti näppäämään pari kuvaa siitä.

Keltasirkut parveilee tuijan alla.

14.1. peruskuvailuja
Kivat kelit jatkui vielä seuraavan päivän. Illalla sitten satoi hangelle lumet,
eli hangenkanto jäi lyhyeksi. Mulle sanottiin, että pakkasia on tulossa...
Tässä kuvia postinhakumatkalta.

13.1. Hangenkantoa
Keskellä tammikuuta tuli tosi hienot hangenkannot. Me ollaankin äitin kanssa alotettu hiihtokausi jo vuodenvaihteessa. Kaks tai kolme hiihtoreissua viikossa, joskus enemmänkin. Peltojen pääoja oli auki, ja äitiä hirvitti, että hänen pikkuperronsa molskauttaa uimaan. Tässä vaiheessa en huomannu uimapaikkaa.

OOOOH! Kattokaa! Vettä!!!! Uimakauden voi avata!
Ä: et mene! Ei ei ei!
pois pois!!!!!

Täh? Mitä-mitä ai mitä ei- ei
Jos ihan nopeesti tuikkaisen, niin ei se mua kiinni saa...
Ä: POIS POIS! (peijakkaan rakki)

Karmee ämmä komentaan, olkoot sitten :(

Tää on aina reissun tylsin osuus, poseeraus. Kessu ei halua tulla vaan jää tonne taustalle pällistelemään
mihin suuntaan juoksis seuraavaksi. Mua jurppii vieläkin se uimiskielto. Pah.
Venla irvistelee.

Kessua EI huvita poseerata. Se jurrittaa ja Venlan pitää ottaa pannasta kiinni kun kymmenennen
kerran velipoika livahtaa okulaarin ulottumattomiin. Mä en enää suostu istumaan.
Ellu vikisee kun sen pyllyä paleltaa ja vatsa kurnii jo. Reppujakkarasta kaivetaan kohta eväät esille.

Eväitten syönnin jälkeen jatketaan matkaa. Äiti hiihtää ja Venla kävelee hangella.
Kessu kuulee erämaan kutsun. Se on vähän erakko-luonne ja sen veri vetää taas kerran riistan perään.
Äiti hihkaisee kuitenkin Kehvelin toisiin aatoksiin.

No niin, nyt tassut ympäri ja kotimatkalle! Me Ellun kanssa ravataan äitin luo.

Koti näkyy jo! Vaihde silmään!!

8.1. Mätsärissä
Miia ja Pate soitti meille josko lähdettäisiin heidän kanssaan mätsäriin. No tottahan suostuttiin. Tosin mun onneni oli sitten vasta ylimmillään, kun huomasin siellä super-söpön perrotytön Gian!
Hei, mentäiskö pussauskoppiin? Mä osaan myös semmosen kivan junaleikin? Oletkos sitä leikkiny?
Gia ei sanonu mitään, mulkaisi mua vaan, hih!
Gian ihan se oikee hieno nimi on "Farina del Cortijo Bravo"

Veera ja mä käytiin ensin lapsi-koirakehässä. Siellä olin kuulema vähän hankala. Jurritin kun en päässy Giian kanssa temuaan. Ei sitten sijoituttu mitenkään. Veera näpsi sitten kuvia. Tässä ollaan äitin kanssa eliitti-kisassa. Saatiin punanen nauha, mutta meidät ajettiin sitten kehästä pois, ja just tietty sitten siltä viidenneltä sijalta, kun vaan neljä pääsi jatkoon. Mä vaan tuijottelen tyttöjä :D

Sitten vähän poseerattiin, tälläi nenätysten. Miia toimi kuvan ottajana. Harmi kun sitten Gian piti mennä taas kehään, kun meidän nenät on tässä kuvassa just kääntyneenä hassusti. Noh, päästään poseeraamaan vielä kyllä uudelleenkin, kun Gia alottaa agin alkeiskurssin meidän seurassa
Jippiii!! Päästään pitämään omia perrotreenejä!!

Pate-kamuni olikin ihan ekaa kertaa kehässä. Hienosti se käyttäytyi, vaikka ikää olikin vasta vähän yli
neljä kuukautta. Taisi olla pentuluokan kaikista nuorin. Punaisten pentujen kehässä sitten Pate väsähti.
Eikä ihme, kun pentukoiria oli 34, ja tuomari mietti kauheen pitkään.

Kun koiria oli enää kuusi kehässä,
niin Pate venkoili Miialle, ja raakattiin sitten kalkkiviivoilla pois. Kaikki kehui pikkurääpälettä kovasti,
mä tuijottelin näkyiskö Giiaa....
kiitos matkaseurasta! Harmi kun ne riehumiset muuttui tyttökatsaukseksi, hih!

1.1. Uusi vuosi
Jee, kivat kelit! Veera ja mummu alotti rakentaan lumilinnaa, ja ihan varmana mulle. Mä maalasin sitä linnaa vähän iloisemman keltaiseksi. Hirmu kannustushuutoja ei kylläkään tullu, vaan törkeesti sain häädön. Hipsin kuitenkin taas paikalle kurkistelemaan mitä tapahtuu. Kuvassa odottelen, eikö ees yks lumipallo vois mulle lentää...?

Mummu pyörittelee palloo, varmana nyt mulle! Anna- anna- anna- anna- anna- anna-.........

Pettymysten pettymys, taas tuli lähdöt...
Ei oo perrona helppo olla :(

31.1. Uuden vuoden aatto
Ellulle aloitettiin syöttämään taas valeriaanaa jo muutamaa päivää ennen paukuttelupäivää. Lääkkeet tosiaan auttaa koiraa rauhottumaan, eikä se enää mene paukuttelusta ihan lukkoon.
Kessu ei niin siitä paukkeesta, mutta rakettien ulinaa se pitää vähän outona äänenä. Gösta ei piittaa raketeista yhtään, ei ujelluksesta, eikä paukkeesta. Uusi vuosi siis vietettiin rauhallisissa merkeissä, koirat kotosalla ja me muut käytiin katsomassa Imatrankoskella perinteinen ilotulitus.

26.12. Pate kylässä
No joo, oikeesti nää kuuluis tuonne joulukuu05 puolelle, mut kun äiti unohti laittaa, niin esitellään tää mun pikkukamuni täällä tammikuun puolella. Pate on siis aika ihqu, pikku-rääpäle, jolla on vähän samanlaisia harrastuksia kuin mulla, Gössellä! Eli tykkää niiku könytä toisten selässä miehisissä asioissa, heh!

se pikkuriiviö kimpoili ihan kumipallona sinnetänne

Heeeheheheheeeee ---ei saa kutittaa--- heheheeeeee :D
(Äiti sanoi että osasin leikkiä tosi hienosti, kellahdin välillä selälleen, että sain Paten kimppuuni!)

Meinasin hukata leikkikamuni karvojen sekaan.... Taisin sitä vähän puristella, kun sen ilme meni ankeeksi. Itsetuntoo tässä pikkupaketissa tuntu olevan enemmän kuin keskiverto perrossa!

Ei kait tää pikkukamu rupee väsähtään?
Otetaan meillekin tämmönen kiva pieni leikkikamu... hei pliide äippä....

Pääjehujen esittely