Haukahdukset 
-syyskuu 2005 


Saatiin Kovasen Anulta muutama laahaus-jälkikuva. Tossa ekassa mä etenen ihan hienosti, sitten huomaan kummallisen hiipparin metsässä... onkohan tuo se, joka on jättäny tätä jälkeä... epäilyttävää...!!!

Sitten löysin sen pupun, toi jäinen pupu ei ollu kyllä ihan niin kiva kun se pihlan tuoma.

Kiitos Anulle kuvista!

23-25.9. Keski-Suomen vesikoiraleiri

Eli luxus-seuraa Uuraisilla (lue: paljon OIKEITA koiria) Pompsahdettiin Tahvon kanssa perjantai-iltana heti äitin töitten jälkeen autoon ja huristeltiin Pieksämäelle viemään Veera ja Venla hoitoon. Tavaraa oli aika paljon mukana, turinoitiin Tahvon kanssa, että luvassa taitaa olla joku kiva juttu! Pieksämäellä vietettiin yksi yö, ja aamulla oltiin valmiina agiharkkoihin... Tässä kuvassa ollaan vähän aamu-tunnelmissa, vielä peittojen keskellä, heh

Pikkasen aikataulu teki tepposet, kun hirvijahti oli alkanut samana aamuna. Vartin myöhässä sitten hurautettiin Jyväskylän Killerjärvelle ottamaan agioppia. Äiti oli ihan surkee, se ei siis ollenkaan saanu kiinni ohjauksesta. Niitä perusjuttuja, ohjaus ja käskytys myöhässä. Mul oli ihan hyvä vauhti. Vieras paikka ja esteet ei vaikuttanu muhun mitenkään, äitin p-ohjaus enemmänkin ;)
Putkesta sujahdan vauhdilla, kattokaas yläkuvasta, miten äiti on kompuroimassa ihan liian takana, hehee!

Ope antaa ohjeita, mää olen nätisti paikallani silläaikaa. Tuijottelen Tahvoa...

Alakuvissa Tahvo loikkaa renkaan ja putkesta sujahtaa portugeesi Räpä.

Vasemmalla Late uurastaa A-esteen kanssa. Hänellä on ihan ihan alkeet vasta lähdössä tästä liikkeelle.

Hexin hyppykuva yllä. Hexi onkin parhaillaan Jatin alkeiskurssilainen. Vauhdikasta menoa!

Tosi iloinen uutinen kuultiin sitten Mairelta. Sulo-serkkuni ja Maire läpäisivät BH-kokeen silläaika kun me roikittiin esteitä. 
Onneksi olkoon Sulo ja Maire!!!

PK-jälkiharkoissa ei sitten tietenkään äitillä ollu kameraa mukana, eli sieltä ei sitten kuvamaistiaisia olekaan. Tossa vasemmalla Vilho odottelee pääsyä esine-etsintään.

Vilho esitti muille loistavaa pk-jälkeä. Koira löysi hienosti kaikki kuusi keppiä maastosta ja nenä pysyi maassa aivan loistavasti. Ihmiset oli kulkeneet innoissaan jäljen perässä ihastellen koiran työskentelyä! Kokeeseen vaan Vilho!

Kaikki saatiin kokeilla lyhyttä pk-jälkeä. Mä olin ihan pihalla... siis sieniä vai verta täältä pitäis löytyä, kysyin äitiltä?

Nuuuh....ihunaa...
Hexin kanssa rakastuttiin molemmat ihan silmittömästi Pihla-coceriin <3

Illalla temuttiin kamujen kanssa, noi ihmiset ahtoi itseensä sapuskaa vattanahat vinkuen, hih! Sitten ne saunoi ja yhden aikaan yöllä kammettiin nukkumaan.

Aamupalan jälkeen suunnistettiin tottis-harkkoihin. Kouluttaja tässä antaa Latelle ja ohjaajalleen vinkkejä. Late on vähän ihmeissään kun väärä ihminen on "puikoissa". Onks kaikki ok? Kysyy Late

Me päästiin äitin kanssa myös kentälle. Tässä sivullemeno.

Näissä kuvissa on luoksetulon asentoa ja seuraamista. Tosin tuo irti-seuraaminen meni ihan haihatteluksi ja äitillä nauruksi ;)

Tietenkin kaikki mun omat riepotuslelut oli jääny mökkiin, kuten myös pinnitkin, pah.
Saatiin Vilhon palloo vähän lainaksi, mutta kun emmää sitä nähny yhtään minne se lensi... samperi tää mun etutukka alkaa olla niin pitkä. Kaikki nauro mun pallonkadottamiselle, hih!

Päästiin kentälle sitten vielä Tahvonkin kanssa yhtäaikaa. Meillä oli paikallamakuuta. Äitiä jänskätti hirveesti, miten pysyn paikallani, kun toi kamu oli kentän toisella laidalla. Kun äiti meni ensin hirmu kauas ja selin, niin en kovin kauaa jaksanu odotella, vaan hipsin varovasti luokse... No sitten äti jäi vähän lähemmäs ja muhun päin, niin sitten oli parempi suoritus. Ihan noin pitkiä aikoja me ei ennen ollakaan harjoteltu. Äiti oli tosi tyytyväinen mun suoritukseen!

Vas ylhäällä on Tahvo luoksetulossa. Sitten oikealla ylhäällä Hexi seuraa. Hexillä on kyllä tokot tosi hyvällä mallillaan, oli muuten hienon näköistä heidän yhteistyö! Mars mars tokoilemaan kisakentille!! Heidi ja Hexi otti myös henkilöryhmää. Tosi hienosti meni, vaikka eivät olleet koskaan ennen sitä harjoitelleet!
Äiti ihastui tohon Vilhoon kovasti! Se on ihan mun Sulo-serkkuni tapainen. Virtaa ja intoa riittää vaikka toisille jakaa! Vilho on pallohullu, se nauratti noita ihmisiä kovasti riehumalla pallon kanssa pitkin kenttää.

Paikallamakuu oli tosi pitkä. Ja Vilhon mielestä tosi tylsä. "Mä en kestä tätä odottelua" sanoi Vilho ja oli ihan lettuna kentän pinnassa. Tosi hienostihan se kuitenkin kesti paikoillaan. Täällä pidetään peukkuja Vilhon BH-kokeeseen! Toisessa kuvassa Vilho harjoittelee henkilöryhmää.

Pihla oli tuonu mukanaa tosi ihanan pupun nahan laahausjälkeä varten. Mun mielestä se pupu oli niin herkullinen, että olin syödä sen suuhuni. Kanniskelin sitä nahkaa ihan polleena, ja olin siis varma, että se on mun iki-oma. Kävin nuuskuttelemassa Taratyttösen äitin tekemän laahauksen. Lähtö sujui tosi hyvin ja etenin kivasti. Sitten vähän mietiskelin ja katsoin äitiä, että vieläkös jatketaan? Pikkusen arastelin, kun joku täti käveli metsässä kuvaamassa mua. Ei se haittaa, sanoi äiti ja kannusti jatkamaan. Mietin vaan, ettei se ole tuo täti, joka on haavottunu. Löytyi pupu sitten vihdoin yhden kuusen takaa. Se pupu ei ollu ihan yhtä kiva kuin se Pihlan. Mutta nuoleskelin sitä kuitenkin sitten. Polleena tuotiin saalis takas tielle. Taran omistaja kertoili vähän hänen koiriensa metästysjutuista. Kiitos hyvistä vinkeistä! Näyttelyreeniä vedettiin vielä lopuksi. Sitten siivottiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Pieksämäkeä hakeen tytöt.  Yövyttiin vielä siellä ja maanantai aamuna käytiin kävelyllä ja uimassa.

Tossa sitten poseerataan lopuksi Tahvon kanssa. Kyllä oli kivaa leirillä! Toivottavasti tavataan uudestaan!

Harmi kun kaikista koirista ei ollut onnistuneita otoksia... Göstan agi-ja tottiskuvat näppäsi Kirsi

 

 

11.9. Lintumetsällä

Käytiin iskän kanssa ekaa kertaa kanalintumetsällä. Olihan kivaa, vaikka iskän mukaan menny ihan sillai niikun lintukoira-tyyliin.   Mutta kiva harjoitus kuitenkin! Tästä on hyvä jatkaa!

 
5.9. Hiirestys

...eli Göstan kertomus siitä miten se helpoimmin menee.

1. "Seurataan tilannetta, miten hiirestys etenee. Annetaan työntekijän suorittaa kaivuu- ja muu likainen työ. Pysyttävä rinnalla valppaana melko pitkiäkin aikoja. Tarvittaessa kannustetaan." 2. "Saaliin löytymishetkellä odotetaan että työntekijä suorittaa loppuun ns.verenlaskun. Tämä saattaa kestää hetken, mutta annetaan työntekijän leikkiä saaliilla hetki --> palkkaantuu suoritettavasta työstä."
3. "Työntekijä poistuu urakan tehneenä paikalta, ohjataan lempeästi seuraavaan kaivuupisteeseen. Tässä ei saa olla hätäinen, ettei työntekijä hermostu." 4. "Nautitaan saaliista. Polleillaan ja 
    elvistellään!    
    Tää on MUN!"
     T: Gösta, saalistaja :D

 

3.9. Sienimetsässä
Käytiin äitin kanssa sienimetällä kahteen otteeseen. Ekaksi äiti kävi piilottamassa yhdelle vakkaripaikalle makupaloja sienten lähelle jä mä sitten ne sienet hienosti etsin ja popsin makkarat. Välillä menee sientä suuhun, ja sitten pitää sylkeä, YÄK. Joskus innostun niin noista sienien löydöstä, että piehtaroin sillä sekunnilla. Muutama sieni siinä sitten muussaantui, sori äippä!!
Lähdettiin sitten kiertelemään ihan uusille paikoille. Mä kuljin jäljestysnarussa tosi hyvin.
Olen oppinu nyt hyvin sen, että tarkotus ei ole nuhjata siinä äitin lähellä ollenkaan, kun laitetaan valjaat ja naru kiinni. Löysin parit tosi hyvä jäljet. Siinä sitten äiti laukkasi mun perässäni ämpäri kolisten pitkin mettää! Toi äiti on niin tolvana, ettei se mitään jäljistä ymmärrä. En viittinny sille paljastaa minkä ötökän jäljillä oltiin...heh!
No löydettiin sitten parista paikkaa sieniä. Mä löysin! Joo, se on totta! Tökkäsin nenuni tuolla hiekkakuopan lähellä pusikkoon, ja äiti perässä. No kanttarelleja siellä oli, ja sain äitiltä kehut ja makkaraa taskusta. Sitten merkkasin vähän vääriä sieniä välillä, niistä ei palkkaa tullut. Toisen paikan löysin myös, ja nyt äiti vähän elättelee jo toiveita, että tää homma olis jo pikkasen opittu! Vielä en osaa ihan kertoo äitille, mistä löytyi, ja siks tuota narua pidetään vielä. Sitten kun opin "ilmaisemaan" niin naru joutaa pois. Aika hieno saalis, vai mitä!

 
4.9. Kotireeniä
Kotona ihan pikkusen pääsin reenaamaan. Otettiin kolmen hypyn juttuja, pikkusen kääntäen ja vääntäen, sellasia puolenvaihtoja, nääs. Sitten ponksautin maxi-hypystä pari kertaa ja äiti sitten kuvasi esteen takaa. Ihan turhaan se äiti mitään toista rimaa tohon vinottain laittoi, emmääsiitäaltamenny.... 

 
2.9. Lenkillä Tahvon ja Julin kanssa
Sovittiin taas porukkalenkki. Tytöt Veera ja Venla lähti mukaan kävelylle, eli mitään hirmu pitkiä lenkkejä ei sitten päästy tekeen. Noh, tärkeintä mun mielestä oli se, että Juli tuli mukaan, ihuna tyttö <3 Tosin Julin tunteet mua kohtaan ei ollu ihan yhtä kuumat, ja se välillä rähähteli mulle että mun tunteet viilenisi. Mutta ehei- ei onnistu! Lenkki tehtiin pururadan maastossa. Käytiin mutaojassa vähän viilentelemässä jalkoja ja massunalusia. Äiti näytti tosi tyytyväiseltä... hee! Löydettiin hienoja isoja kiviä ja sitten mompsahdeltiin niille vuoronperään. Kirsillä oli kamera mukana ja se sitten räpsytteli noita kuvia.

Kivikuvat: Kirsi Luukkonen