Joulukuu 05, uusin ylinnä
...Joulu
on taas Joulu on taas...
Joulu on jo ovella! Ihan just. Ei
malttaisi odotella, joten jotain puuhaa on keksittävä.
Siispä päästiin taas pellolle (yllättävää) Lunta on satanu
lisää, eikä hanki enää kanna.
Itseasiassa se upottaa jo niin, ettei kovin pitkälle mentykään.
Kaivettiin vähän myyränkoloja ja äiti näpsi kuvia.
Kessu koiranputken alla....
... sitten koko koiralauma
Onneksi äkkiä tuli pukki ja päästiin
lahjojen kimppuun!
Joulupukki toi muorinsakin mukaan. Ellun kanssa odotellaan millon me
saadaan lahjat,
Kessu rouskutti jo omaansa tyytväisenä.
Nuuskin vähän pukin reppua.... lupaavalta tuoksui!
Löytyihän se mun paketti! Kiitos Pukki!
14.12.
Veikka katoaa
Jälleen pellolla lenkillä. Kivat kelit
on jatkunu jo jonkin aikaa!
Hanki kantaa aika hyvin, eli silloin minä, Ellu, viitsin tulla
peltolenkille mukaan.
Kessu viiletti jo alkukiihdytyksen jälkeen metsään omille teilleen.
Se on tollo. Metsän hajut vie miestä.
Gösta-rääpäle meni ihan toimettomaksi kun kamu pyyhkäisi
karkuteille.
Katselen kysyvästi äitiä, että pitäiskö tehdä asialle jotain...?
Reppana-rääpäle (henkinen kakara)
yritti viihdyttää itseänsä piehtaroimalla
ja tapersi jotain epätoivoista.
"YYYH... mä haluun isoveikan...
" :(
Huoh... kai se on lähdettävä
hakeen...
"ELLLUUUUU!! Löytyykö?"
"Joko se tulee?" "Tuleekse?" :P
"Jipiiii! Kessu tulee kotiin"
:D Leikki maistuu taas!
4.12. Keli on ihan omituinen, ja se
saa äitin taas napsimaan kuvia, pääosissa tietenkin ME
(etenkin minä, Gösta) Aurinko paistaa kummallisen utuisen kalvon
takaa...
Me juostaan ihan hulluna pellolla. Järjestys on yleensä tämä Kessu,
mä, Ellu.
Lunta ei ole vielä niin paljoo, että äiti ottais ne kummalliset
laudat jalkoihin ja ne kepit käsiin, mitä ei saa ottaa hampaisiin.
Tässä mä olen kiitoradalla... ihan just lähdössä lentoooooooon!!!!
varsinaista matalalentoo, maanvetovoima
teki tepposet. Paras puistella vähän lumia turkista.
Jatketaan matkaa, horisontin tuolle
puolen.
No oikeesti pellolla on mäki ja sen päällä kivikasa. Sinne ollaan
menossa.
No höh, Ellu ennätti ekana ja on
kukkulan kingi. Miss Kärtsy. Se paistattelee tyytyväisenä
eikä sillä ole aikomustakaan päästää ketään muuta paikalle.
Karmee turina alkaa, jos edes vähän
kattoo siihen päin.
Karmeen kiukkunen se on!
Me ei Kessun kanssa suostuttu leikkimään tommosta leikkiä ja
jatkettiin sitten matkaa:
Olihan Ellunkin sitten tultava ettei se jää meistä jälkeen.
Äiti jää ottamaan vielä muutaman kuvan
kun kaikki risut ja
talven törröttäjät on ihan jäässä.
Matka jatkuu. Välillä on hangenkantoa,
välillä taas tassua upottaa.
Omituinen usva leijjuu vielä kotiin palatessakin... Olipa outo keli?
Eräänä talvisena päivänä,
näennäisesti rauhallisella peltolenkillä.....
Tallustelimme lumessa rauhallisin mielin. Kessu nuuskutteli
myyränkoloja tapansa mukaan;
Ellu kannolla ja Gösta perää pitämässä.
Liekö Kessu tonkaissut väärää pesää.... hmmm
Kun yht´äkkiä Gösta sanoi HIRNAUSKIS,
ja mopo keuli pikkasen...
Liekö ollut "talviampiainen" kun tuikkasi, mutta siinä se
silmien alla pimahti,
pinkoi minkä jaloistaan pääsi.... :O
Koppotikoppoti koo...
Blink!
Lamppu syttyi Göstan päässä ja se ajatteli pikkasen härnäillä ja
huvitella.
"Hihihiii!"
Vauhti kiihtyy....
"miltäs puolelta väistäisin"
Viiuuuh... jostain se vilahti
Pikkusen hirvitti, kun ei sillä niin hyvä sihti ole.
"Heheee, tää on kivaaa!"
AAAPUUUAAAAAA!
Se tuloo silmille!!!!!!!!!
Viuuuh, tiukka kurvi vasemmale ja hipoen ohi!
Vähän innostui muutkin koirat, sen verran riemukasta se meno näytti
olevan.
Jälleen napakka ohitus vasemmalta puolen.
Into eikun vaan nousee.
Tämähän oli ärhäkkä talviamppari.
Tiukka katse ja tuulispäänä!
"HAHAAAAA,
mulle ei mahda kukaan mitään!"
"PÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ!
Alta pois!
JIIIIIHAAAAAAA!!!"
TUMPS!!!!
"... sori äiti...."
oikean puolen ohituksissa vielä vähän hiomista.
No niin, onneksi ei haavereita.
Ei haavoja, murtuneita tassuja tai katkenneita hampaita :)
■ ylös
.
|