Kolmas viikko kotona, 
nyt reissataan!

Kotipellolla. Kaadettuihin heinii meinaa aina kompastua. Nostelenkin jalkoja vähän ylemmäs....

8.8. Olimme Kuopiosta Pieksämäellä vasta puoli kaksitoista yöllä, kyllä minua nukutti, kun olin riehunut niin paljon. Äitikin nukahti melkein heti. Aamulla sitten herättiin virkeinä, otettiin aamupalaa ja käytiin taas uimassa. Tälläistä elämää voisin viettää vaikka koko ajan! Tosin vähän koti-ikävä vaivasi, ja etsiskelin "sisaruksiani" Ellua ja Kessua. Kävin esittäytymässä papan luona. Sitten alkoi kotimatka. Minusta on tullut ihan Reissu-Lasse, auto on kuin toinen kotini. Koskaan minulle ei ole tullut edes paha olo autossa, nukun vaan, tai kurkistelen ikkunasta, mitä näkyy. Kyllä oli kiva tulla kotiin, vedettiin Kessun kanssa heti painit. Ellu nuuskutteli minua ja murahteli tervehdykset tavalliseen tapaansa.

Tahvon kanssa kävellyllä. Minäpoika pingon ihan häntä suorana, että pysyisin perässä!

7.8. Aamulla lähdettiin äitin kanssa ajelemaan Pieksämäelle. Oli tosi kuuma ilma, ja minä pääsin uimaan monta kertaa. Lisäksi päälleni kaadettiin viileää vettä, etten paistuisi. Pieksämäeltä sitten myöhemmin jatkettiin matkaa Kuopioon, Mairen ja Sulon luokse. Siellä olikin paljon kavereita Sulon lisäksi: Wiima ja Kaisa, Pepsi & Coco Marin ja Pekan kera sekä tutut Concurridon koirat Ceni, Zafi, Nefi, Habi ja Rubi sekä Sanna. Kyllä meillä oli kivaa! Ihmisetkin näyttivät viihtyvän hyvin Mairen ja Paven takapihalla, aurinko paistoi! Käytiin uimassa kahdella eri rannalla. Minä leikin eniten Sulon ja Wiiman kanssa, kun olivat joukon nuorimmat. Sanna tuli koiriensa kanssa sitten vähän myöhemmin, he kun olivat tapaamassa isääni Pepiä ja veljeäni Pojua. Sulo opetti minulle vähän miehisiä tapoja, joita sitten harjoittelin Wiimaan ja vähän Suloon sekä Rubiin. Olin ihan "Elvis-the-Pelvis". Ihmiset kävivät ravintolassa isolla vesikoira-poppoolla, eikä paljoa tarvitse miettiä, minkä aiheen ympärillä keskustelut käytiin (no, minun tietenkin, heh, eikö niin? Eihän maailmassa ole muuta puheenaihetta!)

6.8. Sain taas uuden kaverin, kun kävimme minä, tytöt ja äiti Veeran ja Venlan hoitotätin luona. Hänellä on 8 kk:n ikäinen partacollieuros Saku. Saku on kiva kaveri, ei rähjää, eikä määräile minua. Riehuimme ja riehuimme, kunnes väsähdettiin!

5.8. Vähän elättelin toiveita, että tänäänkin pääsisin polskimaan veteen, mutta ei. Minut kasteltiin muuten vain joka puolelta ja lykättiin autoon. Pääsin taas kaupunkiin totuttelemaan ihmisvilinään. En kyllä ymmärrä minkä ihmeen takia totuttelumielessä siellä pitää käydä? Kiva paikka, ja paljon kivoja ihmisiä. Äiti pelkää että minusta tulee vellihousu ja raahaa minua melkein jokapaikkaan totuttelemaan erilaisiin tilanteisiin. No kyllähän se minulle sopii, kiva kun pääsen mukaan. 
Ellun kanssa en kuulemma pääse pienenä keskustaan, etten ota hänestä mallia. Ellu kun on vähän huonohermoinen ja pelkää jos on paljon hulinaa. Lällätin vähän Ellua vellihousuksi kun tultiin kotiin, piti vähän kiirettä että pääsin sitä partaturilasta karkuun!! Hih!

4.8. Aamulla oli jo melkoisen kuumaa, siispä äiti sanoi aamupalalla että tänään mennään kyllä uimaan, pelkkä altaassa kahlailu ei tällä helteellä riitä! Siispä ruuan jälkeen pakattiin pyyhkeet ja eväät kasiin. Matkassa olivat mukana minä, Ellu-snautseri, Veera ja Venla-tytöt sekä äiti. Kessu jätettiin kotiin, koska se on kauhea riehumaan ja ryntäilisi vieraitten luo koko ajan. Kun hetken ajettiin autolla ja käveltiin, sitten saavuttiin vihdoin rantaan. Kun pääsin hihnasta, rynnistin heti ekana suin päin veteen, uin pari kierrosta ja tulin rantaan, missä toiset katsoivat minua ihan hölmönä. Höh, vesikoirahan minä olen ;D
Todistukseksi varmuudestani, pyörähdin uimalenkeillä vielä muutaman kerran, etteivät luulleet että erehdyksessä sen tein. Kahlailua olen harrastanut jo pitkän aikaa tyttöjen kahluualtaassa.

3.8. Pääsin tänään Tahvon kanssa kävelylle. Käytiin Kirsin kodin lähellä pellolla irrallaan temuamassa ja kipsuteltiin pienen matkaa myös läheisellä pururadalla. Tahvo näytti muutaman kerran, kuka on The Bos, no, arvasinhan minä...  Äiti sanoi että olemme Tahvon kanssa sukulaisia, tuolta de Ubrique-kennelin kautta. Ihan niin kuin monen monta muutakin vesikoiraa. Tahvo näytti minulle miten vesikoira toimii kun näkee lätäkön, ja minä menin perässä läträämään. Sitten Tahvo vähän tuuppasi, ja minä mennä rätkähdin mutalikkoon ihan kokonaan, vain toinen korva ja hännänpää säästyivät mutakylvyltä, kyllä noita toisia nauratti. Minua ei kyllä naurattanut yhtään. Äiti otti vielä kuviakin, onneksi ennätin piehtaroida vähän mutaa pois ennen kuvia. Pesu odotti kotona. Äiti ja Kirsi alkoivat suunnittelemaan jonkinlaista vesikoira-tapaamista lähialueen vesikoirille. Minä haluan kyllä sitten mukaan, kun rokotukset on kunnossa. Saas nähdä onnistuuko suunnitelma...

2.8. Illalla pääsin Ellun agilityharjoituksiin. Kessu käy siellä myös harjoittelemassa, vaikka onkin oikeasti vasta telinevalmiissa. Heti alkeiskurssin jälkeen Kessu on harjoitellut myös tässä osaavassa ryhmässä. Hetken jo luulin, että minäkin pääsen pitämään hauskaa kivoilla telineillä, mutta sitten äiti kaivoi esille häkin. No siellähän sitten istuskelin suurimman osan ajasta. Kiukuttelin vastaan ja revin telttapahvisen alustan riekaleiksi, rähisin ja sitten välillä nukuin. Tapasin monta uutta aikuista koiraa, vähän pelottavan isoja olivat... Espanjanvesikoira Tahvo (Bordon de Calathea) ja omistajan sa Kirsi tulivat onneksi myös paikalle. Tahvoa en arastellut juuri ollenkaan. Äiti ja Kirsi sopivat vesikoira-treffit seuraavalle päivälle. Kuulostaa kivalta!