Toinen viikko kotona,
joka päivä jotain uutta

Pellot on ajettu, kuopiminen voi alkaa! 
Tässä hyökkää muta-koira!!!!

Viereisessä kuvassa leikin Sofian kanssa

1.8. Onkin päässyt muutama päivä lipsahtamaan ilman päiväkirjamerkintöjä. On ollut kaikenlaista puuhaa, meillä oli koko viikonlopun vieraita, suosikkini oli pieni Sofia-vauva. Sohvi on kiva, se aina antoi kädestä minulle kaikki leipänsä ja keksinsä, nam! Kiitokseksi nuolin naamaa ja purin vähän kädestä ja vaipasta! Ai niin äiti on kuvannut ihan hulluna, kun se osti oman digikameran. Iskä meinasi saada satikutia kun vahingossa tyhjensi muistista kaikki kuvani... No, uusia on kyllä otettu tilalle, tännekin niitä laitetaan, kunhan nyt oppivat purkamaan kamerasta...

29.7. Meidän pellot ajettiin nurin, ja reviirini pääsi laajenemaan huimasti. Nyt minua opetetaan käymään tarpeillani pellolla, ettei äitin tarvitsisi aina lapion kanssa kakkojani viskoa pihasta pois.
Ellua pisti monta ampiaista pellolla, kun kyyditti Kessua häntä suorana. Sitten Ellu tuli kurjan näköisenä äitin luo ja nilkutti toista etujalkaansa. Äiti luuli että siskoa olisi purrut käärme. Kävivät eläinlääkärillä kun Ellu alkoi yht´äkkiä käyttäytymään ihan oudosti. Onneksi lääke auttoi, vaikkakin täytyy sanoa että koko illan se peruskiukkunen oli ihan hirveän kiukkuinen. Ihan piti pikkuisen härnätä, ja sehän meinasi tulla silmille ;D Illalla käytiin naapurissa koko poppoolla kylässä (paitsi se peruskiukkuinen), synttärijuhlilla siis. Söin naapurin Osku-koiran ruokia, hyviä olivat. Kehuivat minua hyvähermoiseksi kun tuo naapuri töräyttelee trumpettia, enkä ollut moksiskaan. Vasta yömyöhään tultiin kotiin.

28.7. Nyt sitten pääsin kaupunkiin ja äitin työpaikalle Veeran kanssa. Kyllä meillä oli mukavaa. Veera kävi vähän keinumassa ja laskemassa liukumäestä Koskenpartalla ja minäpoika se ihmettelin maailman menoa. Ihmisiä oli liikkeellä jonkin verran. Minua ei yhtään pelottanut edes polkupyörät tai pyörätuolit. Tyhmä äiti kun ei päästänyt minua niiden perään juoksemaan... Hihnakäytökseni oli kuulemma mallikelpoista. Illalla vielä kävin Kessun agilityharjoituksissa. Tosin jouduin istumaan melkein koko ajan näyttelyhäkissä, tyhmää. Ja vaikka alkuun kovasti huusin, ei äiti tullut minua päästämään ulos. Sitten lannistuin ja kävin maate. Tästä se kuulemma alkaa.

27.7. Tänään iskä aloitti pihassa rakennuspuuhat. Tytöille kasataan kuulemma leikkimökkiä semmoisesta vanhasta hirsirungosta. Sahat pärisivät ja nauloja hakattiin. Minäpoika se en tommosista ressaa! Olin tosi hyvänä apupoikana melkein koko päivän. Sitten Sari-niminen ihminen tuli minua katsomaan ja vei sitten äitin mukanaan kesäteatteria katsomaan. Äiti on ihan ikävissään minuun. Kyllä sitä pitää vielä kouluttaa että se oppii olemaan erossa minusta! Ettei siitä vaan olisi tulossa semmoinen ero-ahdistus-ihminen?

26.7. Vieraita on käynyt melkein joka päivä. Tänään tapasin taas viisi uutta ihmistä. Mummi ja ukki tulivat aamulla ja Miia, Riina ja Reetta-vauva tulivat aamupäivästä käymään. Minun olisi pitänyt arvata että jotain on tekeillä kun Miia toi trimmauskoneen mukanaan. Äitillä ja Miialla on kimppakone -kuulin. Kun mummi ja ukki oli saatu "kahviteltua kotiin" alkoi sitten tosi toimet. Nuo isot ihmiset kaivoivat esiin rimmikoneen.  Minä sanoin että "ei käy", äiti sanoi että "kylläpäs käy". Tätä vuoropuhelua käytiin sitten jonkin aikaa, ennen kuin turkki oli onnistuneesti siirretty minusta äitiin ja Miiaan. Että ne olivat karvaisia! Minua ihan nauratti. Loppusiistimisen tekivät Ellun trimmaus saksilla, silloin käyttäydyin kuulemma hienommin. Äitillä on vähän ikävä "pallero-poikaansa", mutta sanoo että käytännöllisyys ennen kaikkea. Sitten äiti lähti keräämään mansikoita ja taas jouduin eroon hänestä. Tärkeää opettelua, minulle kerrottiin, ja minä kävin nukkumaan. 

25.7. Äiti ja Ellu lähtivät snautseri-leirille Parikkalaan agility-tunnille, ja tapaamaan Ellun siskoa Elsaa. Minä jäin kotiin Kessun, iskän ja tyttöjen kanssa. Hymh, kumpa minustakin kasvaisi iso poika, että pääsisin joka paikkaan mukaan... äiti sanoo että sitten kun taluttimessa kulkeminen onnistuu hyvin niin sitten. Mutta pantaa pidän jo niin hienosti, että joko nyt... Täällä on kauhean kuuma, en oikeen löydä sopivaa paikkaa missä olisin, vikisyttää ja itkettää kun on niin tukalaa tämän turkkini kanssa. Äiti puhui puhelimessa hetken ja ilmoitti että huomenna se turkki saa lähteä... Illalla sitten vihdoin harjoiteltiin hihnassa kävelyä. Se on todella helppoa. Kävelen äitin vierellä hienosti, ja palkaksi sain Ellun treeneistä jääneitä nakinpätkiä. Sanoin, että näin kuljen aina, jos siitä noin hyviä herkkuja saa!