Tälläinen karva-palleroinen olin...
Kuva: Miia Pöllänen

24.7. Tänään harjoittelin ensi kertaa yksin oloa. Tosin Ellu-snautseri-siskoni oli seurana. Muutaman tunnin vietin ilman ihmisseuraa, ja hienosti meni. Ei yhtään ainoaa pisua edes huoneesta löytynyt. Epäilivät että olen nukkunut koko ajan, mutta totuutta ei tietenkään heille koskaan kerrota ;) hih... Kessun kanssa olen ruvennut leikkimään. Kessu on  koirista minun paras kaverini, vaikka onkin tosi raju. Häntä pitää vielä vähän varoa. Nyt olen kuulelmma asunut viikon uudessa kodissani. Minulle sanottiin että on vaikeaa kuvitella taloa ilman minua!

23.7. Minulla oli tänään kaveri! 14 viikkoinen shelttipentu Hermanni kävi riehumassa kanssani täällä kotona. Hermannin ja Sastan omistajan pujottelukepit oli meillä Kessulla lainassa, ja niiden hakureissulle ottivat pennun mukaan. Kyllä oli mukavaa!! Kuulin kun äiti ja Tuula puhuivat, että pitää järjestää uudelleen tapaaminen, niin hauskaa meillä oli. Tänään aloittelin vähän leikkimistä Kessun kanssa, kyllä se siitä lähtee, sanoi äiti.

22.7. Nyt olen jo aika iso poika. Äiti sanoo, että osaan pitää pantaa jo ihan oikeasti. Panta on minusta hieno juttu! Sitten kun se on kaulassani, lähdemme leikkimään leluilla tai postin hakuun. Riehumisbravuureistani paljastettakoon yksi, varastan äitin kengät, hihii! Osaan tuoda sen tosin pyydettäessä takaisinkin. Äiti sanoo että on minusta hirmuisen ylpeä. Hitsi kun saisin leikkikavereita, ei noista uusista laumani koirista siihen ole. Onneksi äiti sopi Mairen kanssa että lähdemme tänä kesänä tutustumaan Sulo-serkkuun. Odotan innolla tapaamista! Illalla äiti otti videolle minun iltariehuntaani, tosin alon olla jo vähän väsähtänyt, kun olin riehunut jo niin kauan. Riehuminen on mukavaa, saan aina riehumiskohtaukset aamulla ja illalla, sitten myös siihen väliaikaan mahtuu aika monta riehuntahetkeä...

21.7. Kessu ei ole enää ollenkaan niin pelottava, eikä se ole yrittänyt enää juosta ylitseni. Pantaharjoitteluja on toistettu paljon, ja kunhan opin pantaan hyvin, sitten aloitellaan hihna-harjoittelut. Pisuja joudun lirauttelemaan entistä vähemmän sisälle, olen siis saanut harjaannutettua noiden silmät tarpeeksi tarkoiksi lukemaan eleitäni, varsin nopeaoppisia tuntuvat olevan. Kakat teen muutamaan "veski"-paikkaan pihalla. En muuten olisi koskaan uskonut että läjän vääntäminen on niin upeaa... ainakin äiti riemastuu aina kun kikkareet ilmestyvät pihalle! Se kehuu aina "Hyvä Poika" ja "Reipas Gösta". Taas tänään meillä kävi tosi kivoja vieraita, näytin heille miten kovaa osaan riehua...

20.7. Tänään olemme harjoitelleet kaulapannan pitoa. Saan herkkuja pannan läpi, ja pujotan ihan itse pannan kaulaani. Sitten saan taas herkkuja ja kehuja kovasti, kun se panta on kuulemma niiiiiin hieno! Sitten kun se panta otetaan pois, niin ei tapahdukaan mitään kivaa. Minulla on käynyt jo paljon vieraita, kaikki haluavat tulla katsomaan minua! Se on kivaa! Tykkään kauheasti kaikista ihmisistä, nuolen naamat ja puren vähän nenää. Ei se haittaa, sanoo kaikki vieraat, vaikka äiti yrittääkin kieltää.

19.7. Aamulla olin riehakkaalla päällä ja juoksin rinkiä talossa olohuone- keittiö- eteinen- olohuone. Välillä nappasin lelun suuhuni ja riehuin oikeen urakalla. Äitiä ei sitten kummasti enää nukuttanutkaan, vaan nauroi ja katseli minua! Sitten muistin uuden siskoni Ellun ja yritin houkutella häntä leikkiin. Ellu on vähän nirppanokka, se vaan ärähteli, eikä millään halunnut. Harmi, olisin kiva leikkikaveri! Muutenkin ryhdyin tosi riehakkaaksi, mielihommiani on lahkeissa roikkuminen... ihme juttu kun siitä saa vain EI-komennon ja leluja tuupataan suuhun. Tein muuten uuden aluevaltauksen, kävin postinhaussa toisten kanssa, se oli jännää! Toiset koirat pääsivät illalla agility-harjoituksiin, äiti sanoi ettei minun aikani ole ihan vielä. Pääsen sitten vähän myöhemmin tutustumaan toisten harjoituksiin. Yleisöksi vielä aika pitkäksi aikaa. RRRäyh!!

18.7. Ensimmäisen yöni nukuin ihan hyvin, en vikissyt kertaakaan. Uusi äiti ja Ellu nukkui kanssani alakerrassa, en tosin tarvinnut kumpaakaan koko yönä, mitä nyt äiti käytti minut pari kertaa pisulla ulkona. Tytöt Veera ja Venla tulivat aamupäivällä kotiin mökiltä ja äitin piti oikeen toppuutella kun tytöt eivät olisi malttaneet millään jättää minua rauhaan. Ruoka on maistunut hyvin. Äiti opetti muutaman kerran minulle istu-käskyä, meinasi itsekin pyllähtää ihmetyksestä, kun parin harjoituskerran jälkeen opin tempun. Helppoa mielestäni. Saan muuten olla aina irti pihalla, ihan kuin muutkin lauman koirat. Täällä maaseudulla kun on pihassa tilaa juoksennella, isolle tielle on melko pitkä matka ja tuossa omalla tiellä ei juuri ketään ajele.

17.7. lauantaina oli suuri muutoksen päivä. Jotkut ihmiset tulivat hakemaan minua uuteen kotiini. Automatka oli alkuun vähän pelottavaa, mutta sitten huomasin, ettei mitään pelkäämistä olekaan ja kävin nukkumaan. Nuo uudet laumalaiseni ihmettelivät minun rauhallisuuttani. Kotona tapasin uuden siskoni Ellun ja veljeni Kessun. Kessu on minusta vähän pelottava, kun se on niin kauhean iso, ja riehuu rajusti. Ellu olisi kiva, mutta se mulkoilee ja murisee. Olen siis joutunut laumaan täyspäiväiseksi alimmaksi jäseneksi. Onneksi mukana kaikkialla on uusi äitini, häneen turvaan ja luotan. Hän sanoo minua reippaaksi ja rohkeaksi pojaksi, kannustaa ja rohkaisee minua tarpeen mukaan.