31.10. - Haukotus - Kiva viikonloppu alkaa olla takanapäin. Pitää vähän kertoilla. Lauantaina meille tuli tyttöjen kaveri Jenna leikkimään. Minusta on kivaa, kun tulee vieraita kylään. Tytöt riehui välillä niin kovasti, että minäkin vähän kävin välillä ylikierroksilla. Lasten kanssa on kuulkaas hauska temmeltää! 
Tokoilemassa kävin myös. Paljon uusia kavereita oli taas paikalla, vähän arastelin. Sitten tutustuin yhteen nättiin berni-tyttöön, sitten reipastuin ja leikittiin vähäsen. Nova-aussin kanssa kerkesin temuta ihan pikkuisen, hänestä tykkään, vaikka Nova on kyllä aika raisu. Äiti sanoo, että minusta heti näkee, jos en ole päässyt kavereita tapaamaan, kun arastelen vähän enemmän. Onkohan tämä sitten sitä paljon puhuttua mörkö-kautta (en kyllä säiky oikeastaan mitään muuta). Tokossa harjoiteltiin kontaktia, seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä seisomista - istumista - maahanmenoa, kapulan noutoa, paikalla pysymistä ja hyppyä. Minäkin saan hypätä ihan-ihan matalalta toko-hypyn. Se on kivaa!
Tänään sunnuntaina käytiin katsomassa agikisoja täällä Imatralla. Tavattiin heti paikalle saavuttuamme Siiri-vesikoiraa (Cana de la Solera Fina) Hanna-omistajansa kanssa. Äiti olikin tavannut Hannan ja Siirin Lappeenrannan näyttelyssä. Siiri on kiihkeä nainen! Se antoi tämmöiselle pienelle pojalle lähdöt. Siirillä meni kisat hienosti, vain yksi virhe putkella. Sijoitusta emme ennättäneet kuulemaan. Sitten tapasin best-friend-Tahvon ja Kirsin sekä Papu-vesikoiran, joka oli tullut Kotkan suunnalta. Papun kotona asustelee myös Concurrido Quanto, eli Haba. Taas minusta sanottiin, että olen kauhean iso, ja äiti näytti kalpealta. Haba on paljon pienempi. Kisojen jälkeen käytiin vielä agilityharjoituksissa. Paljon puuhaa, nyt väsyttää. - Haukotus -  

28.10. Hammaskeiju on käynyt meillä ahkeraan. Meikäpoika alkaa olla aikamoinen harvahammas. Alakulmikset on vielä kiinni, mutta takahampaita irtoaa niin että kolina käy. Aina raisujen leikkien päätteeksi kuuluu kopsaus, kun sylkäisen verisen hampaan lattiaan. Toisia naurattaa. Äiti sanoo, että vellilinjalle koko poika, kun kohta ei voi kovia nappuloita syödä. Ovelasti ovat sohvan peittäneet, en ole päässyt aloittamaani reikää suurentamaan. Sitten keksin, että laiskanlinnassa taisi olla pieni Ellun aloittama repeämä, jota joskus vähän taisin jatkaa... Ja löytyihän se. Vetelin nojatuolista meriheinää ja sellaista vanua muovikassillisen verran. Kyllä äiti oli onnellinen kotiin tullessaan! Nyt sitten sekin on peitetty.... 
Kessu oli alkuviikon metsällä harjoittelemassa hirven haukkumista, ja hyvin oli kuuleman mukaan mennyt. Minä joudun olemaan SEN kanssa kotona... SE vie minulta kaikki puruluut jotka äiti on jättänyt meille rouskuteltavaksi. Ihmeen hienosti SE osaa käyttäytyä hihnakävelyllä, ei murinoita, eikä pomottelua laisinkaan! Onneksi Kessu tuli takaisin, ja pääsin taas temuamisen vauhtiin. Tokopäivänä satoi kaatamalla vettä, eli kentälle ei menty. Ellu on joutunut aina illalla häkkiin siksi aikaa kun minä harjoittelen. Käskyt istu, maahan, paikka, tänne ja sivu menevät jo melko hienosti. Sivulle-käskyssä tosin äitin mielestä jään aina vähän liian kauas. Äiti sanoo, että pitää kysyä kouluttajilta vähän apuja, kun hän on vähän tollo näissä toko-asioissa... Seuraamista on kotosalla harjoiteltu, se ei ihan suju. Äiti harmittelee kun hänellä ei ole näissä asioissa taito niin hyppysissä, että osaisin monta juttua jo paljon paremmin, jos hän olisi parempi. No niin, mitä uutta taivaan alla. Tämänkin tiesin....



Tästä saatte! Ja tästä!!! Kuka käski jättää yksin! Tein selvää pahvilaatikosta joka oli jätetty mulle askarteluun, lisäksi tyhjensin yhtä tyynyä sekä Ellun peittoa täytteistä ja sohvasta pikku paloja...

21.10. Hoh hoijjaa. Tänään olin tylsistyspäissäni iskenyt hampaani sohvaan (näin kerrottiin, itse en kyllä muista yhtään... ettei vaan kuitenkin ollut Kessu) nyt keskellä istuinosaa on semmoinen halkaisijaltaan 15 sentin reikä ja syvyytta samat. Hieno teos, mielestäni.
Pääsin ensi kertaa toden teolla harjoittelemaan herkkupalojen etsintätaitojani. Olen muutaman kerran äitin kanssa harjoitellut semmoista helppoa piilottamista. Niin että näen, mihin piiloon herkkupala livahtaa. Nyt sitten jouduttiin tietsikkahuoneeseen kaikki kolme odottamaan sen aikaa että herkut katoavat piiloihin. Toi partakaveri ujelsi suljetun oven takana ihan hysteerisenä, minulle tuli kuulovika (se on sitten se ainoa syy, miksi en aina ihan heti tottele mitä sanotaan...). Se on tuo vähän hätäinen odottamaan oven avautumista. Jälleen pääsin äipälle näyttään miten nokkela kaveri olen. Sain hommasta äkkiä kiinni. Hetken päästä napsin tarkan nenäni avulla herkkupaloja vaikka kuinka monesta piilosta. Vähän olin polleaa poikaa. Kolme kertaa kaikkiaan päästiin etsintähommiin. Ellun ja Kessun mielestä toi on paras leikki. Ehkä myös minusta, en vielä tiedä. Siinä temmeltäessä huomaamatta irtosi toinen yläkulmahammas. Nyt on enää kaksi alhaalla kiinni. Rievulla en nyt halua kauheesti leikkiä, kun ikeniin vähän sattuu. Vähän myöhemmin sitten, lohdutteli äiti.
Ai niin, äiti käski kertoa miten innostunut se on, kun kuuli että hänen kaverinsa Satu ja kultainen noutaja Osku olivat aloittaneet agilityuransa ekoilla möllikisoilla. Tuo äiti on vouhottanut Sadulle agilityn ihanuudesta niin paljon, että sai Satun touhuun mukaan. Onnea matkaan Satu ja Osku. Äiti kehui että Satun koirat Osku ja Kosti on tosi kivoja kavereita, toivottavasti tapaan vielä heidät kaikki ihan livenä. 

20.10. Hellou, täällä taas. Vähän mua nolottaa, kun tällä sivulla on tollanen vauvakuva. Oikeesti olen jo melkoisen iso poika. Painoa on 13 ja risat, ikää jo hienot viisi kuukautta. Ei siis enää vaaveli ollenkaan! Pitäisi kuulemma ottaa taas yksi poseerauskuva, että näkee miten olen kasvanut. (ainakin noita jalkoja, sanoo äiti)
Äiti tytöt ja mummu jättivät minut tänään heitteelle. Ne vietti jotain typerää tyttöjen päivää kylpylässä, kampaajalla ja ravintolassa mässäillen. Eli vietettiin ihan kolmestaan kokonaisen työpäivän verran. 
Kessu on ollu taas viime viikosta sisällä. Se luuli naapurista karannutta ja meidän pellolle eksynyttä suomenhevosta hirveksi. Tollo tuli sitten tarhasta läpitte, irrotti semmoisia kattorimoja naulauksista, toi mokoma keppihevonen, kiehui äiti. Kessu satutti itsensä tietysti mennessään. Härnäsi hetken heppaa ja vaikeutti "vähän" sen kiinniottoa. Kotoa se sitten löytyi tassu rikki ja haavoilla. Sairaslomaa tuo siis sisällä viettää. Äitillä alkaa olla vitsit lopussa tuon mun bestiksen kanssa. Minua ei haittaa, vaikka Kessu on sisällä, meillä on nimittäin paljon mukavampaa keskenään kuin sen yhden nimeltä mainitsemattoman ärjyilijän kanssa. Tarhaa on taas korjattu "laikankestävämmäksi". Tarha on kyllä karmee paikka. En tykkää yhtään. Joskus kun äippä harjoittelee agilityä kotipihalla, kaksi joutuu aina odottelemaan tarhassa (arvatkaas kuka on aina se toinen...) Räävyn, huudan ja räyhään sitten niin perusteellisesti että. Äitillä on varmaan kuulovika, kun se ei huomaa mekkalointiani ollenkaan (jääsydän).

14.10. Hau hau! Tulin vaan ihan äkkiä kertomaan ennen kaupunkiin lähtöä, että minulta lähti tänään eka kulmahammas. Leikittiin äipän kanssa nahkarievulla, temmoin oikeen hartaasti ja sitten minulta pääsi pieni wiiuu -ääni. Sattui. Suusta tuli verta. Hetken äiti tonki suutani ja sai kuin saikin naskalihampaani talteen. Jatkettiin leikkiä heti, riepottamisriepuni on kyllä nyt ihan verinen. Tosi miehinen saalis, siis!
Eilen keksin ihan uuden leikin. Pellolla löysin taas niitä lätäköitä. Menin ensin vähän hämilleni, kun niitten päällä oli semmoinen ihme kylmä kova kuori! Läpsäytin tassulla muutaman kerran, ja sitten kuori meni rikki. Wau! Upee leikki! Kuoren alta löytyi tuttu ihana mutavelli, nam. Roiskin ihan hulluna kaikki jäätyneet lätäköt. Ellu, se peruskiukkuinen, katsoi minua halveksuvasti ja murisi jos märkänä ja savisena tulin hänen lähelleen. Piehtaroitiin parissa herkkupaikassa ihan porukalla. Pitää olla siis tosi mehevät hajut, että peruskiukkuinen tohtii pyöriskellä. Joku semmoinen raato, äiti epäili että olisi ollut harakka. Kanniskelin nimittäin yksi päivä harkakan siipipalaa leuhkana suussani ihan tuon paikan lähettyvillä. Mitä sitten kotona tapahtui, voitte vain arvailla. Vähän vihjaan, että se liittyi suihkuun...

10.10. Hau! I´m back! Eli selvittiin savo-keskisuomen reissusta ihan yhtenä kappaleena. Autossa sai tosin istuskella liikaa. Naarajärvellä pääsin äipän kanssa ihan kahdelleen lenkille monta kertaa päivässä, siitä tykkään, kun äiti on kokonaan minun! Tosin tytöt kävi vähän sähläämässä tunnelmia, kun halusivat välillä leikkipuistoon. Minä sitten riehuin kepin kanssa sen aikaa, ja kävin harjoittelemassa leikkipuiston telineisiin kiipeämistä. Kipaisin raput ylös semmoiseen liukumäkijuttuun. Mäkeä en uskaltanut kylläkään laskea, jos sitä nyt mietitte. Niin hurjalta näytti tyttöjen meno siinä, siis päätin jotta pyllymäki ei ole kutsumusjuttuni, yäk. Sinne sitten hiekalle nenälleen... hah, ei kiitos. (äiti sanoi, ettei oikeesti koirat kai saisi tulla leikkipuistoon, mutta ei siitä kylttejä kylläkään näkynyt, eli ihan salaa vaan kävin, älkää kertoko kellekään)
Sunnuntaina oli vähän parempi päivä, varsinkin sitten iltapuolelta. Aamupäivästä lähdettiin jäiselle tielle ajelemaan kohti Jyväskylää. Semmoista köröttelyä kesärenkailla. Äitin piti ensin viedä minut ekaan match-showhun Jyväskylässä, mutta kelit oli kehnot, eikä aikatauluun sopiva aika. Sitten myöhemmin selvisi, ettei siellä ollut pentuluokkaa lainkaan, vaan pienet oli siellä kaiken maailman valioitten kanssa samassa kehässä. Se, se on kyllä väärin! 
Kun nuo muut lääsivät turpaansa kakkua ja muita herkkuja Sofian 1-vuotis synttäreillä, oli minun tyytyminen köpöseen siankorvaan autossa... Enempää ei liene tarvetta tästä kertoa... LIEVÄSTI sanottuna olin kuin myrkyn syönyt ja vihainen ja ja ja vaikka mitä. Onneksi äiti ja Heidi oli järkännyt minulle ja Hexi (Zorrazo Yaba Daba Doo) -vesikoiralle treffit. Autossa istumisesta olin ensin vähän suuttunut, enkä halunnut leikkiä. Mutta kun Hexi läpsi minua tassulla aikansa, niin riehaannuin touhuun mukaan. Äitillä meni kuvat ihan mäkeen, sellaisia vauhtiviivakuvia. Selitteli, että kameran asetukset oli jäänyt vähän hassusti (joopa joo). Onneksi Heidillä oli kamera "kunnossa" ja hän sai otettua kivoja kuvia. Tulevat tuonne kaverit-albumiin joskus, kysytään ensin Heidiltä julkaisulupaa. Hexi oli tosi kiva kamu, toivottavasti treffataan vielä monta kertaa!

 
Tässä leikimme Hexin kanssa. Vähän nuuskutellaan ja sitten pistettiin painiksi. 
Hexi maistaa minun koipireittä... ;D Kuvat Heidi Lahtinen

8.10. Kessu oli sitten metsästysreissulla, ja Ellu paikkasi  sunnuntaina äitin harjoittelupäivää. Me kaikki ollaan ihan kummissaan, kun peruskiukku-snautseri on ihan vauhdissaan. Sillä on siis niin sanotusti noussut hattuun, pah. Elvis. Pah.
Äipällä on joku ihan ihmeellinen työvuoro, yhdestätoista seitsemään. Se on siis hyljännyt minut. Pah. Vähän se yrittää paikkailla aamupäivästä, ja käyttää meitä tuolla pellolla. Seitsemän aikaan on sitten jo niin hämärää täällä, missä ei katuvaloja edes ole, että on turha intoilla mistään pitkistä lenkeistä, pah. Koko syksy on ihan pah.
Paitsi viikonloput! Taas ollaan huomenna lähdössä reissuun. Sinne Jyväskylän seudulle. Äiti on varannut minulle kuulemma jotain kivaa, saatan päästä vähän leikkimään espis Hexin kanssa... saas nähdä, mitä siellä tapahtuu. Tänään pakataan tavarat ja huomenna aamulla suunnistetaan auton nokka kohti savvoo, ja pois tullaan kaeketi moanantai iltapäevällä. Hau siihen asti!

2.10. No joo, viime viikossa ei ole niin kauheasti tarinoitavaa. Jouduin olemaan pitkät päivät kotona toisten koirien kanssa, kun äippä ja iskä oli molemmat aamuvuorossa. Keskiviikkona sentään pääsin katsomaan Kessun agilityä. Sekin on kyllä aika tylsää, kun en itse pääse radalle laisinkaan. Äiti sanoo, että pimeä tulee niin äkkiä, ettei mihinkään erityiseen sähläilyyn ole aikaa... Jooojooo, yritin minä kuitenkin yhtä estettä. Olin kiinni auton etuosassa ja hihna irtosi ihan vahingossa (!?). Kun tajusin päässeeni irti, ajattelin että nyt on aika näyttää mistä on pienet vesikoirat tehty... päättäväisyydestä, nopeista tassuista, nokkelasta ajatuksen juoksusta (kröhöm!), rohkeasta agiluonteesta...siis lähdin päättäväisesti tepsuttelemaan Tahvon perään keinulle. Kirsi oli harmittavan valppaana ja huusi äipän apuun. Hymh. Tyhmää. Muu viikko meni ihan tavallisesti peltolenkillä pyöriessä, ei sen kummempaa.
Tänään sitten päästiin asiaan. Minä aloitin ihan oikean tokoilun. Tiistaisin olisi oikeasti pennut ja aloittelevat, mutta äitin työvuorojen vuoksi ei päästä kuin kerran kolmessa viikossa käymään. Lauantaisin on sitten kaikki samassa ryhmässä. Meillä oli ihan semmoista perusjuttua, joku setä kävi taputtelemassa minua ensin ja katsoi hampaat. Sitten ketjussa kierrettiin toisten koirien ympäri. Samaa harjoiteltiin sitten kahden sisäkkäisen ympyrän tahtiin. Minusta se oli aika vaikeaa, kun isot koirat välillä räyhäsivät ja tempoilivat. Noh, onneksi meillä oli makkaraa mukana. Minua vähän pelottaa isot riehakkaat koirat kun ne hyökkäilevät kohti. Sitten harjoiteltiin luoksetuloa koirakujan läpi. Helppoa, sanoin äitille. Tosin paikallaolo ei nyt tänään onnistunut, vaan setä piti minua hihnasta kiinni. Seuraava maassa olo paikallaan oli sitten minulle liian vaativa tehtävä. Kaksi minuuttia on pitkä aika meikäläisen kaltaiselle otukselle. Äiti kökötti siinä minun vieressäni ja palkkasi ahkerasti kun maltoin loikoilla paikoillani. Sitten otettiin kapulantunnistamista. Yksi kapula oli meillä leikissä vähän aikaa, ja siirrettiin siihen meidän hajuja. Löysin heti kyllä oman, mutta en viitsinyt sitä sitten enää kanniskella. Vähän aikaa äiti sitten leikitti sillä, ja sitten kannoin hetken kapulaa suussani. Viimeisenä oli hyppy-este. Sain suorittaa sen ihan ihan matalalta. Hypyn suoritin hihnassa äitin kanssa yhdessä, sitten piti kääntyä ja seisoa paikallaan. No, sen kyllä osasin, kun sitä seisomista on harjoiteltu. Olisin kyllä suorittanut enemmänkin esteitä ja vielä paljon korkeampia, olenhan kohta agilitytähti! Ensi viikolla ei sitten päästä tiistaina äitin töiden takia harjoittelemaan. Lauantaikin jää käymättä, kun vierailemme Jyväskylässä Sofian 1-vuotis synttäreillä. Äiti sanoi poimineensa kuitenkin muutaman jutun kotiläksyiksi. Niitä tässä sitten harjoitellaan. Huomenna käyn Ellun kanssa Kessun agiharkoissa... (nyt en tajuu...)