Uusin kirjoitukseni aina ylimmäisenä

26.6. Moro. Jussit on sitten vietetty ja palataan ihan tavalliseen arkeen pikkuhiljaa. Perjantaina käytiin tuolla yhdellä möksällä vähän ihmettelemässä juhannusmeininkiä. Kessu olikin menny sinne jo edellisenä iltana. Vähän mää mietinkin, että mihin se kamu kummasti katosi? Sieltähän se sitten löyty. Porukkaa oli aika paljon paikalla, jotakuinkin 10 + sitten semmoset jotka vaan käväsivät. Koirista paikalla oli mali Tico, aika miehinen mies, ja mä olin vähän vaisuna sen ympärillä. Karmeen kova pitään nimittäin jöötä. Ikää sillä on jo yli 10 vuotta, eli pitää tämmösen junnupojan vähän alistua. Ellu aiheutti paikalla vähän kipinöintiä. Tico oli Ellusta tooosi kiinnostunu, ja sehän sitten korvensi Kessua jumalattomasti. Kessu yritti pitää meitin oman lauman koossa ja hätistellä Ticon pois. Mutta kun Kessukin on vähän tommonen vasta kaksvuotias koltiainen. Ei se sitten sille Ticolle kauheesti uskaltanu räyhätä. Ellu otti tietysti kaiken irti huomion osoituksesta ja härräsi Ticon ympärillä ihan villinä. Pah. Mäkin pääsin vähän parimmin leikkiä kun sitten illemmalla sinne tuli kaks pientä sekarotuista koiraa. Mutta ne viipyi aika vähän aikaa. Illalla (siis yöllä) ajeltiin takas kotiin ja otettiin me Kessukin sitten mukaan.

Lauantaina sitten meillä olikin omat agiharkat. Herppi-Hermanni-sheltti oli siellä, samoin Sasta ja Nova aussit. Lempi-sheltin piti tulla myös, mutta Asta oli vähän väsy, eikä sitten jaksanukaan lähtee harkkaamaan. Meitä oli koko lauma mukana, mutta mummu lomaili ja kävi vaan tyttöjen kanssa kävelyllä. Me oltiin kyllä aika rättejä, kun edellinen ilta oli menny kamujen kanssa pyöriessä. Kessu meni ekaks ihan ok, mutta sitten kuumuus ja riehumiset verotti vähän intoa. Mä pääsin pikkusen kanssa hyppimään noita mini-esteitä. Hyppyjen lisäksi oli kepit, rengas ja putki. Ne meni ihan ok, mutta äitiä nauratti, kun en edes riehaantunu. Se sanoi, että on pojalla voimat poissa. En edes kertakaan yrittäny nippaista takapuolesta.
Haettiin äitin kaveri Ulla meille illaksi juhannuksen viettoon. Ne pelas pelejä ja saunoivat. Toi Ulla on muuten meidän Ellun kummitäti! Vitja tolla mummulla on vaikka mitä spesiaalii, kukas mun kummi sitten on?

22.6. Kuuuumaaaa! Hiki! Läääääh! Ja lähdettiin koko koiralauma agiharkkoihin. Siis oikeesti on äitin treenien vetovuoro, ja meidän osallistuminen on aina vähän tuurissaan. Jos on paljon koiria niin sivusta katsojaksi vaan päästään. Nyt tuli sitten aika vähän porukkaa ja me kaikki päästiin pikkasen treenaan. Ellu-mummu oli ihan tohkeissaan. Se täpinöissään mennä tohelti ihan hienosti. Mummu oli vedossa, vähän mua nauratti! Se oli niin tohkeissaan, ettei huomannu pärrätä mulle ollenkaan. Kessu oli alkuun ihan oukkis, mutta sitten se oli rento kuin lahna pohjamudassa. Kuumuus teki tepposet ja imaisi tehot meidän Kehvelistä. Sitten kun äippä vielä töppäili ohjauksen kanssa niin ei siittä kauheesti mitään sanomisen arvoista tullu. Mä pääsin ihan mini-hyppyjä jalastani huolimatta ponkasemaan. Innostuin vähän taas liikaa ja yritin äitiä kankussa nippailla. Mun kanssa äiti meni ihan ok, vähän vaan se oli ohjauksessa ja käskyissä välillä myöhässä (mulla oli vähän kiirus). Sitten kotona sain taas osakseni hierontaa ja venyttelyjä niiku extrana. Pieni pomppiminen ei näyttäny vaikuttaneen jalkaani mitenkään. Illalla ennen nukkumaan menoo sitten vielä uudelleen samaa hoitoo... 

21.6. Muuten toooosi tylsä päivä kääntyi ihan kivaksi kun äiti ja Veera päätti viedä mut mätsäriin. Karmeen kuuma keli oli vaan, siis sai läähättää ihan koko ajan. Onneksi oli sentään semmoinen märkä pyyhe mun selkääni välillä laittaa. Siellä oli mun-best-friend-idoli Tahvo myös! Siis oujeee! Sitten tapasin myös monta muutakin tuttua, mm. vanhan kamuni Hermanni-sheltin. Ja oli siellä Elmo- snautseri, ja Jaanan valkoiset käppänät. Veeran kanss kehässä tottelin tyttöö nyt tosi hyvin, ja meille irtosi toinen palkinto (äiti tuossa vihjailee, ettei niitä ollut kovin montaa osallistujaa, hih) No mutta tosi hienosti ja topakasti Veera mua vei. Äitin kanssa pääsin sitten pienen odottelun jälkeen kehään. Olinkin lepposalla tuulella, ja annoin sen asetella mut ihan miten halusi, ja patsastelin vaan. Punanen nauha irtoisi. Tahvo purrasi vähän yhden rotikan kanssa ja sitten murahti pikkusen tuomarillekin. Ne sitten sai sinisen nauhan, vaikka muuten Tahvo käyttäytyi tosi hienosti! Äiti käytti Tahvon sitten sinisten koirien kehässä, ja se näytti menevän ihan hyvin. Tulivat neljänneksi. Vähän Tahvis kuulema yritti laittaa hanttiin. Mä sitten vähän väsähdin kuumuuteen. Mutta seisoin taas ihan loistavasti punaisten kehässä, en liikuttanut koko pitkän seisomisen aikana yhtään jalkojani. Jäätin sitten yhden koiran kanssa kehään jäljelle ja piti taas juosta. En oikeen meinannu enää viittiä, ja saatiin kakkospalkinto. Kannettiin herkkupaljoja ja puruluita kaksissa kasseissa siis kotiin. Maiskis!

18.6. Hui kuinka aika rientää! Tässä on nyt sitten vierähtäny jo melkein viikko ilman tarinointia. Ei olla puuhasteltu mitään sen ihmeempää. Käytiin tyttöjen kanssa kaupungissa ja tuolla meillä kotona on käyny tyttöjen kavereita kylässä. MÄ olen joutunu elämään hihnan perässä, yökkis. Kessu mennä reuhtoo pitkin peltoja, ja mun niin tekis mieli mennä mukaan. Äiti ei päästä meitä yhtäaikaa riekkumaan, kun kuulema sitten kipeytyy tuo jalka uudelleen. Nyt se on ollu kyllä tosi hyvänä. Äiti on hieronu ja venytelly sitä joka ilta, ihan saamiensa ohjeiden mukaan ;) No sitten kun Kessu on kiinni tai sisällä, niin sitten on mun vuoroni. Vähän juosta jolkottelen (pinkaisen vauhtiin kun äiti ei nää). Terä on pois mun juoksemisesta kun vaan peruskiukkusen kanssa pääsen talsimaan. Pah. Toi pimatsu on muuten nyt taas kireenä, kun on sen trimmiaika. Äiti on nyt kahtena päivänä vähän sitä nyppiskelly, karva pölisee ja Ellua kiukuttaa. Ei sitä nyt uskalla paljoo härnäillä... Huomenna saatan päästä verijälkee nuuskutteleen ihan tähän meidän omille maille...YES!!

Äitin kummityttö Riina oli meillä perjantaina hoidossa. Tässä ollaan porukalla hiekkakasalla

13.6. Hyvin nukutun yön jälkeen sitten olikin vapaapäivä. Ihana hellekeli! Äiti kasteli mun massunalustaa pari kertaa tyttöjen altaassa. Noi kävi kaupungissa jossain leikkipuistossa kauppareissullaan ja me koirat odoteltiin kotona. Sitten illalla ne lähti tyttöjen kanssa vielä pizzalle. Onneksi iskä käytti meitä uimassa. Mun jalka on ollu tänään aika kipeenä ja nyt sitten vietän kuukauden sairaslomaa...

Pentutapaamisessa: Esteri, Rodi, Nefi, Ceni, Zafi, Rubi, Hellu, mä-Gösta, Piitu, Minni ja Kira. Alli ei ollut enää paikalla tän kuvan oton aikaan. Kuva: Concurrido

12.6. Olipas kiva viikonloppu! Me oltiin tuolla mun kotikennelissä tapaamassa mun sisaruksiani. Kaksi meistä pennuista ei päässyt paikalle. Olihan meitä aikamoinen lauma, kun mun, Piitun (+Kira ja Minni), Esterin ja Allin lisäksi paikalle tulivat myös melkein meidän ikäiset Hellu ja Rodi. Plus sitten Ceni, Zafi, Nefi ja Rubi oli tietenkin paikalla. JEEE!! Mahtikivaa! Mä rakastuin ihan silmittömästi tuohon Piitu-siskoon ja siihen pikkuveijariin Kiraan <3 Vähän noilla tytöillä meinasi mennä hermot kun olin tärkeilemässä niiden takana koko ajan, hih!
Noi ihmiset grillaili jotain herkkuja ja puhua pälättivät ihan suut vaahdossa, niin paljon niillä oli asioita. Me koirat saatiin silläaikaa sitten temuta ihan rauhassa siellä pihalla. Osa porukasta pyrähti sitten illalla kotimatkalle, me ja Piitun porukat jäätiin sitten vielä yöksi. 
Noi ihmiset kävi mulle ilkeeksi, kun ne rupesivat murisemaan ja purraamaan mulle. Kävin kuulema ihan rasittavaksi kun jahtasin tota siskoo. Ja pah. Mä olin jo sitä mieltä, että lähden kotiin... Tyhmä paikka, tyhmät ihmiset.... Ne ei ymmärrä mitään kivan päälle. Yöllä äitikin kävi ihan ällöksi, kun se suivaantui kun raappasin ja vinguin oven takana oleville tytöille. Sain sitten pari napakkaa puhuttelua. No joojoo käydään sitten nukkumaan.
Aamulla sitten Ceni narahti mulle pari kertaa, oli pakko vähäksi aikaa rauhottua. On kuulkaas topakoita tyttöjä noi, ei parane tälläsen junnupojan paljoo polleilla! Sitten lähdettiin koko poppoo kävelylle ja me koirat kipaistiin polskimaan mutaojaan. Mulla oli sellasta savivelliä sitten kylkiin asti ja äiti näytti onnelliselta. Kävin toisten kanssa roiskimassa kaikki lätäköt ja ojat mitä löydettiin. Pikkasen sitten siinä vahingossa puhdistuinkin. Raimon vaihtoehto-reittiä pitkin "oikaistiin" sitten paluumatkalla se vellipaikka sellaisen suohetteikön kautta. Sitten noi ihmiset oli ihan riemuissaan kun ne puoleen sääreen asti tarpoivat suovedessä. Piitun porukat lähtikin sitten sieltä suoraan kotimatkalle ja me käytiin hakemassa vielä jotain unohtunteita tavaroita. Mä pääsin vielä pesulle, sitten autoon ja kotimatkalle.

10.6. Kessun kanssa remuttiin pihalla oikeen urakalla ja sattui pieni vahinko. No toi mun etujalka vääntyi siinä jotenkin niin, että ulahdin pari kertaa. No niin nyt sitten olen klenkkajalka. Kun koko ajan olen liikkeessä niin jalkaan ei satu, mutta pötköttelyn jälkeen pitää vähän ontua. Huoh. Toivottavasti tää nyt ei vaikuta huomiseen siskotapaamiseen...

Kesä kesä...oohhh...iiiiihanaaaa!

8.6. No nyt on päivämäärät saatu kohdalleen tähän mun päiväkirjaani. Äippä, se vanha tollo oli unohtannu kääntää kalenterista sivua ja katseli päivämäärät toukokuun puolelta, hehe, taitaa dementia jo vaivata... Olin tänään Kessun kanssa taas reenilöissä. Aikas paljon oli koiria paikalla, kun sattui semmonen lämmin ja lepposa päivä. Mä pääsin kaks kertaa radalle, ja sitten vielä keinua ihan erikseen. Kattokaas kun ekaks menin keinua kymmenisen kertaa ihan hyvin ja vaudikkaasti, nii sitten päätin, ettei se olekaan mikään kiva este. Siis kyllä mä sinne menen, mutta ei se ole yhtään niin kiva kun vaikka puomi. No joo, lelun perässä juosten se on ihan ok. Kessu meni ihan tuulispäänä, vähän äippä ennakoi muutamalla esteellä liikaa ja siittä sitten pari virhettä.

7.6. Ou nou, mun on pakko myöntää nyt teille yks juttu. Mä olen keksiny kenkien kanniskelun ja pureskelun uudestaan. Nokun ei oo tekemistä päivällä. Äiti sais kehitellä mullen taas jotain pikku puuhasteluu! Kaksista äitin kengistä olen syönyt pohjat, siis sieltä sisältä sillai että kannan naulaukset paistaa, heh! Toiset sattumoisin oli ne äipän lemppari kesäkengät. No höh, hitostakos mä sitä olisin tienny! Sitten Venlan juhlakengistä maistelin vähän ulkopuolelta sieltä kannan kohdalta. Peijakas kun sekin pikkunen oli kireenä yhen kengän takia. Että noi ihmiset on pikkumaisia. Nyt sitten kaikki kengät on siirretty ulkoeteiseen..hmph. 

5.6. Voi että mikä huiske ja melske meillä on ollu tässä eilisen ja tämän päivän. Meidän tytöt viettää synttäreitään tässä viikonloppuna. Eilen oli Veeran kavereita melko lauma täällä meillä. Siis karmee mekkala ja juoksentelu. Me jouduttiin koko koiralauma Kessun tarhaan siks aikaa. Pah. Onneks oli hyvät ilmat. Ei ollu liian kuuma eikä kyllä kylmäkään. Me saatiin puruluut mukaan, mutta vain Ellu-ahmatti söi omansa. Sitten se omi meitinkin luut ja pärisi niin peijakkaasti jos siihen päin edes katsoi. Vitja se on kiree.
Viime yönä huomasin että portti yläkertaan oli jääny auki, hih! Hiiviskelin hiljaa ylös ja yritin ihan salaa kömpii äipän viereen, mutta se komensi mut alas. No onneks se oli niin väsy, ettei jaksanu lähtee kiikutaan meitsii alakertaan. Sain siis ruhtinaallisesti nukkua äitin sängyn vieressä koko yön. Seittemän aikaan sitten pomppasin viereen :D

Vähän härnäilen Kessua, kovakallot otti sitten yhteen...

1.6. Pääsin Kessun treeneihin mukaan. Kessu reenailee nyt telinevalmiitten ryhmässä, kun äipällä on harjotustenvetovuoro. Mäkin pääsen elvistelemään radalle! Otan vähän kierroksia ja rupeen kuumumaan kun saan useemman esteen loikkia. Tänään tosin kävin vaan ihan mini-esteillä, kun ei medi-koiria ollu yhtään paikalla. Kepit on varmaan mun bravuuri, kun osaan ne jo melko hyvin. Riehaannuin putken jälkeen niin kovasti, että purin äippää pyllystä, hihiiii! Roikuin hihassa ja pompin kenguru-loikkia sen edessä. Vähän hianooooo! Kessu meni kyllä tosi hyvin. Se on ruvennu vähän kuuliaisemmaksi eikä enää roiki monta estettä äitin edellä. Äippä tyri ja käskytti Kessuu just kun se oli esteen päällä ja siks kaks rimaa putosi. Se ei kattokaas meinaa uskoo, että saa koiran haltuun nykysin vähän nopeemmin. Nyt äitillä alkaa olla semmoinen kisa-kiilto silmissä... Kunhan nyt mölläreissä käy ottamassa taas jalkojaan maanpintaan....

31.5. Tänään sitten töitten jälkeen oli sen eilisen verijäljen nuuskuttelun aika. Me odoteltiin meitin kouluttajaa 45 min autossa. Vähän tuppas tuleen tylsää. Edellinen ryhmä kesti sen verran kauemmin. Mä olin jo siis totaalisen tylsistyny odotteluun kun sitten päästiin liikkeelle. Metsätiellä menin häntä pystyssä reippaasti eteenpäin, ja ihan sen ekan makuun ihan hyvin ja lähdin asteleen eteenpäin. Sitten nostin nenuni taivasta kohti. Äiti sanoi että mun ilme muuttui ja rupesin säikkymään ihan kaikkee. Se jälki ei kiinnostanu yhtään, vahtasin jokaista rasahdusta ihan säikkynä. Yritin monta kertaa lähtee viemään äitiä pois sieltä metsästä. Äiti oli ihan kummissaan, kun käyttäydyin ihan oudosti. Sitten se sanoi sille kouluttajallekin, että nyt on jotain outoo. No sitten se paljasti, että karhun jälkiä oli löytynyt ja jätöksiä. Sitten viimeisen makuun jälkeen aloin jo vähän reipastua, kun tajusin, että mennään niistä hajuista poispäin. Lada oli myös ollut säikkynä, ei ollu kaikki ihan kohdallaan siellä metsässä. Huh... ihan vieläkin puistattaa kun sitä muistelen. Meidän kouluttaja muuttaa nyt sitten pois täältä, eli meidän mejät taisi jäädä näihin neljään kertaan. Noutajien porukkaan saattaisi päästä. Nyt harjoittelut jää joksikin aikaa ihan omaan harjotteluun.

30.5. Käytiin tekemässä illalla verijälki metsään Marjukan, äitin ja kouluttaja-Tuulan kanssa. Tai siis mä jouduin odotteleen autossa sen aikaa kun noi teki kaksi jälkee. Ihan plääh tylsää. Noi muut oli päivällä haravoimassa jossain talkoissa. Ja eihän sinne meitsi mukaan mahtunu....