Uusin kirjoitukseni aina ylimmäisenä

27.5. On ollu vähän hiljasta täällä juttujenkirjoituspuolella, sorry! Kaikenlaista on tapahtunnu, eikä kaikki ihan positiivista, plääh. Kerrataan vähän viikonaikaisia tapahtumia.
Mä olen reenannu agia tuossa kotipihalla ja pikkuhiljaa on rimoja nostettu vähän korkeemmalle. Haluja mulla olis pomppia ja riekutella vähän ahkeramminkin, mutta äippä pysyy tiukkana ja ei anna mun harjotella kun vähän vaan. Se on sen outoo strategiaa (?). Tää agi on mun mielestä ihan tosi kivaa!!
23.5. Just kun vihdoin saatiin mejä-treenit tänne nurkalle, tapahtu jotain tosi ikävää. Mä olin pellolla tonkimassa myyriä niin tupsautin nenukkani yhteen koloseen. Mutta voih, siellä olikin ampparipesä! Ne pörriäiset pisteli mua joka puolelle tosi kipeesti. Olin vähän vaisu illalla. Äiti ei sen kummemmin kiinnittäny huomioo mun illan vaisuiluun. Oksensin kolmesti yöllä. Aamulla sitten äiti meinas saada shokin kun tuli alakertaan. Mulla oli tosi outo olo ja pää sellainen kaksinkertainen. Ihan turvoksissa koko kaula ja pää. Äiti soitti lääkäriin ja saatiin sinne aika. Se Pekka-lääkäri pisti minuun kortisoonii. Olo oli tosi kurja. Äiti oli huolesta ihan vaisu. Mun silmänympärykset oli niin turvoksissa että simmuni aukesi ihan pikkusen. Pellolle en halunnu mennä ollenkaan. Oksentelin monta kertaa päivällä.
Turvotus laski illaksi aika hyvin. Tosin se oksentelu ja vaisu oloni jatkui kyllä vielä sillonkin. Äiti mietti pitkään sinne mejään lähtöä. Päätettiin kuitenkin lähtee paikalle ainakin kuunteluoppilaaksi. Otettiin mummukin mukaan. Siellä tavattiin myös Marjukka ja Lada. Me sitten kahdestaan pidettiin vesikoirien mainetta yllä, muut oli muita spanieleita ja tais mukana olla yks noutajakin. Tyttöjä oli paikalla sen verran että virkistyin ja unohdin hetkittäin oudon oloni. 
Äiti, mummu, Marjukka ja kouluttaja Kati kävi tekemässä kolme jälkee metsään. Yksi Ladalle seuraavalle päivälle, yksi mulle ja yksi sitten yhdelle springerille. Kauheen pitkään piti odotella autossa.
Mä en ollu koskaan ennen nuuskutellu verta enkä mitään pupunraatoja, eli jänskiä juttuja oli paljon. Oli melkein yö, kun lähdin sinne jäljelle. Olin vaisu ja vähän säikky. Ihmettelin miksi kummassa mun piti koko ajan kulkee edellä ja miksi siellä oli sitä verta? Alkuun en oikeen tajunnu mitä piti tehdä, mutta loppujälki menikin sitten hyvin. Jos harhauduin, niin sitten etsin itse takaisin jäljelle. Siellä loppukaadolla oli sitten pupu. Yäkkis. En kauheesti tykänny sen hajusta alkuun. Sitten kun sillä vähän leikitettiin, niin se olikin ihan mielenkiintoinen juttu. Saatiin hyvää opastusta ja yksi veripullo kotiin harjoittelua varten. Uusiin treeneihin päästään sitten ensi ma ja ti. 

26.6. Äiti luuli, että mä rupeisin nyt sitten karttelemaan pellolla käyntiä. Pöh. Mitä vielä. Pari päivää vähän mietiskelin kandeeko sinne mennä, no tottakai! Nyt siis tongin siellä jo entiseen malliin... Kessu sai semmoisen ison myyrän-lotkon kiinni pellolta. Mä olin ihan kade... vielä mäkin tollasen ison pyydystän...

19.5. Tänään on sitten SE päivä. Yksi vuotta pamahti lasiin. Aikas ison pojan olo on just nyt. Retkottelen täällä kotosalla massu täynnä herkkuja, semmoinen kakku-nakkikoristeilla ja hirvenlihaa njam!!! Onnittelut täältä velipojalta kaikille P-tytöille ja pojille!
Ja korttihan löytyy täältä.

18.5. Pentu-vaavikoulu on sitten loppu. Tänään viimeisellä kerralla meillä oli kaupunki hörhöilyä. Kierreltiin pitkin Imatrankoskea ja herätettiin ohikulkijoissa ihmettelyä sekä hilpeyttä. Kirjava koirajoukko omistajineen risteilemässä sinne tänne. Lopuksi vähän keskusteltiin jäljestämisestä...

14.5. Imatrankoskella oli tänään agikisat, järjestäjänä toimi tuo meidän oma agiseura. Äiti ei päässyt talkoisiin ja vähän aikaa mietittiin että tohditaanko sitten käydä edes tyttöjen kanssa katsomassa kisoja, mutta päätettiin sitten kipaista vilkaisemaan ykkösluokkien radat. Venlalla, sillä pienimmällä pikkusiskollani oli angiina, eli tosi pikaisesta visiitistä oli siis kyse. Hirmu hyvin tyttö jaksoi olla kisayleisönä. Mä tapasin monta kamua, osa niistä on vähän pelottavan matsoilijoitakin. Miian Elmoon suhtaudun niin, että viskaan selälleni heti, jos tilanne sitä vaatii, mutta Elmo oli ihan ok. Ei rähinöitä. Sitten tapasin ihanan lk-collietytön ja Tahvon, mun idolin. Tapasin leikkiä myös mustan snautseri tytön Lolan kanssa. Sitten kehän laidalla katseltiin seurakamujen suorituksia. Riitta ja kääpiöpinseri Siiri vetäisivät toka kisastaan hienon 0-voiton! Tanja ja Gere oli kolmosluokassa saaneet ekan 0-voiton kohti ava-titteliä, upeeta! Noh, siinä kisoja katsellessa äitillä tietty rupes taas agikuume nousemaan. Täähän oli arvattavissa. Se kun oli sitä mieltä että keinua lukuunottamatta rata olis ollut Kessulle ihan ok. Sitä keinun varmuutta pitää kuulema vielä hioo ja hioo. Vai niin. Olis täällä kotosalla yksi perrokin vailla agikoulutusta, vinkkinä vaan....

12.5. Käytiin äitin ja tyttöjen kanssa pentukoulussa. Tänään oli taas sitä makkararinkiä ja sitten semmoista kontakti-harjoittelua toisen koiran läsnäollessa. Nää oli kyllä aikas tuttuja juttuja mulle. Sitten meille näytettiin miten menee jälki, haku ja viesti jutut. Jälki taitais olla se mun juttu... nuuskutella makkaraa nurmikolta, ihanaa! Päivä oli tosi lämmin, ihan jotain muuta kuin eilinen kylmä, vetinen viima.

11.5. Agilitykoulutus. Oltiin Kessun kanssa telinevalmiitten agiryhmässä. Kessulla oli vallan mainio päivä, vauhtia oli tarpeeksi ja toi velipoika painatteli innolla radalla. Mä päätin näyttää etten ole yhtään huonompi, ja hain ihan kohtuudella ohjattuja esteitä. Hypin vieläkin niitä medi-hyppyjä, ja koht-puoliin pitäs sitten alkaa harjotteleen vähän korkeempiakin hyppelyitä. Vettä ja rakeita saatiin koulutuspäivänä niskaan, mutta se ei vauhtia haitannu yhtään.

 

Tässä vähän lisää näitä Kuopion kuvia. A- ja puomi-harjoittelua.
Molemmat kuvat on ottanut Maire Kokkonen

8.5. Äitienpäivä. Terkkuja vaan Nata-äitille sinne jonnekin Seinäjoelle sun pojaltasi! 
Me vietettiin äitienpäivää ekaks täällä kotona ja sitten mentiin mummin ja ukin luo. Koirista mä pääsin mukaan. Siellä ollessa sitten meille tulikin kotiin vieraita ja piti lennähtää takas. Onneks kerettiin hörppästä kahvit ja syödä kahvipöydän antimet. Nii ja käskettiin sanoo, että tälläkertaa kakku sai olla rauhassa pöydässä, äiti oli niin tiukkana, etten päässy rohmuamaan pöydästä mitään. Kotona meitä odotteli sitten lapset Pyry ja Ronja sekä niitten äiti Kätsy. Mä vähän haukuin Pyrylle, ja äiti vähän suutahti siitä meuhkaamisesta. Se sanoo, että teini-ikä taas pistää päätä sekaisin. Heti kun äiti otti mut hihnaan, haukku ja riekkuminen loppui. Noi vieraat oli vaan käymässä ja aika pian hyppäsivät autoon ja jatkoivat kotimatkaansa tuonne Hyvinkäälle. Ne oli niiku pistäytymässä ihan matkan varrella meillä.
Tuossa lasten leikkejä katsellessä äitille tuli mieleen se, että mä laskin muuten sillon Pieksämäen reissussa liukumäkee. Se oli tosi hauskaa! Ekaks kiivettiin semmoset puiset rappuset ylös ja sitten asettaudun Veeran taakse odottamaan omaa laskuvuoroo. Kun äippä antoi alhaalta luvan, niin tulla huristelin hepulin saattelemana liukumäen ihan itte monta kertaa alas.

7.5. Njoo. Tää päivä on menny ihan harakoille. Kattokaas kun äippä on käsitelly tietsikalla meitin kuvia valmiiksi tonne albumeihin laitettavaksi. No niitä kun nyt uupuu tuolta joululta asti, ja kuvia on joka kuulta niin hurjia määriä, ettei edes kehdata sanoo. Koko aamun äippä kahlasi cd-läjää läpitte ja unohti tyystin että me ollaan olemassa muutenkin kuin virtuaalisesti täällä netissä, huh! Kohta se varmaan katsoo, että nää nettikoirat on helpompia ja lopettaa oikeesti kaikki puuhastelut, hui! No onneksi sitten kaunis auringonpaiste heitti senkin pihalle haravan varteen. Me Kessun kanssa tehtiin ihan hirmu syviä kuoppia pellolle. Mää mahdun nimittäin puoliksi sinne monttuun... Heh, ei muuten myyrä tuu enää siihen kolonsa sivuhaaraan. Ihan muuten kotosalla tää päivä. Vähän kotitottista pihassa.

6.5. Pidettiin oma agiharkkapäivä Miian ja Elmon kanssa. Meiltä oli Kessu, mä ja äippä. Elmo on menny ihan hirmuisesti eteenpäin Miian kanssa, ja äiti on kovasti sitä mieltä, että kohta alkaa nollia paukkumaan tolle parille kisoista! Mahtavan tottelevainen ja vauhdikas snautseri toi Elmo on!
Kessu oli ihan hyvällä päällä ja kuulolla aika hyvin. Äitiä naurattaa Kessun keinu, kun se ei sitten millään opi yhtään niiaamaan keinun kääntyessä. Pookeli vaan mennä rojauttaa jalat suorana. Mahtaa vähän kipunoida... mutta mitenhän tuokin opetettaisiin, äiti tuumailee.
Mä pääsin harjoitteleen semmoista etenemistä hypyillä. Miia toimi apuohjaajana. Sitten harjoittelin viimeksi aloittamaani keinua. Nyt olin kyllä sitä mieltä, ettei se keinu ole yhtään kiva este, mutta kyllä toi äippä sai mut suostuteltua jotenkin sinne keinulle monta kertaa. Kepit on se minkä osaan parhaiten, vaikkakin äitin täytyy vielä vähän kädellä ohjailla minuu. Tosin äiti kehuskeli, että tolla vauhdilla kohta osaan jo itsenäisesti kepitellä :) Niin kivaa oli, että pieni vesisade ei haitannu yhtään.

5.5. Tänään oli mätsäripäivä. Imatrankosken Inkerinaukiolla pidettiin snautseri-pinsereitten helatorstaina mätsis. Se on kuulema ollu siellä jo monta vuotta ja aina samaan aikaan. Meiltä koirista ei lähteny mukaan muita kuin mä. Ihan ekana aamusta jouduin pesulle, kun olin taas pellolta löytäny jotain piehtaroimisen arvoista, ja tässä valakiassa turkissa kaikki piehtaroinnit näkyy niin hyvin että äitillä tuo otsasuoni rupee välillä pullistuun.
Tytöt lähti myös mukaan, koska tarkotus oli että Veera ja mä mentäisiin lapsi-koira kehään. Niinku kaksi lasta on sitten yhdessä, vitsaili äiti (...heh heh...) Veeraa vähän jänskätti, kun viimeeks vein sitä reppanaa pitkin kehää minne itte halusin, vähän niiku nuuskutteleen ketä halusin! Tyttö peijakas oli terästäytyny ja nappas mut ojennukseen monta kertaa, pakko siinä sitten oli asettua... Hienosti meillä menikin, oltiin kolmansia. Venlalla oli joku toinen Kessu, laina-partainen (kiitos Kessun lainasta Hakuliset!) ja se oli viides. Äiti hääri kameran kanssa siellä koko ajan ja mä vähän protestoin kun se ei joutanu seurusteleen mun kanssa. Mentiin me sitten äitinkin kanssa kehään. Meillä oli ekaks kisakaverina lyhytkarvainencollie, ja me saatiin punainen nauha. Sitten punaisten kehässä tultiin kolmansiksi. Eli siis tosi hienosti. 
Äiti märisi, että ihan turhaan kuulema pesi mut, kun kellottelin selälläni siellä asfaltilla. Vaihdoin värini siis harmaaseen. Kattokaas, oli parempi vetäistä nurin, kun Hakulisten Uuno ja Otto tuli hanakkaan tutustumaan! Niitten aikeet oli sitten ihan lepposat, parempi varmistella kuitenkin....

4.5. Äiti käytti meidät ihan omissa treeneissä tänään. Siis agitreeneissä. Mä olen kuulema taas kehittyny. A-este on ihan pliisu-helppo ja nyt osaan jo odottaa kontaktilla äippää palkkaamaan. INormaalin keinun harjottelu aloitettiin. Keinun keinahtaminen ei kyllä säväyttäny, mutta se on outoo, kun siltä keinulta tulee pois, nii se rupee paukkumaan! Vähän piti kattoo sitä pitkään... äippä huokaisi. Rengas menee nyt jo paremmin kuin viimeksi ja hypyissä semmoinen kiemurainen juttu menee hyvin. Jos on suoranpoikasta, ponkaisen äitin eteen nappaamaan taskusta riepotus-rättiä tai muuten vaan kekkuloin siinä jaloissa, hih. Sattui alkamaan auringonpaiste just reenien alussa, ja meinas tulla kuuma siellä juoksennellessa. 

Puomilla juoksua Kuopiossa. Kuva: Maire Kokkonen

3.5. Pentukurssin eka "koulutuspäivä" meni mun mielestä ihan hukkaan. Jouduin istumaan tylsässä autossa melkein koko ajan. Kävin nukkuun. Kaks kertaa pääsin makkararinkiin (lue: lihapullarinkiin) ja piti näyttää että osataankos sitä autokäyttäytymistä hyvin. Huoh. En ollu oikeen vireessä ja sain semmoisia "ompas se rauhallinen"- kommentteja. Mää-rupee-riekkuun-parin-lihapullapalan-takia. Pah.

2.5. Mitenhän tuon kuluneen viikon oikeen pukis lyhyeksi tarinaksi? Oltiin siis koko viime viikko reissussa, Pieksämäellä, Kuopiossa ja Jyväskylässä... Sitten tänään alkoi muuten toi pk-pentukurssi, tosin äippä oli siellä ihan ilman minuu (ja mitä se koirakoulussa ilman koiraa tekee, herää kysymys).
Noh. Aloitetaan nyt sitten ihan muistelot viimeviikon alusta...

Tuli talviturkki viskattua noin niiku kuvaannollisesti. Oikeestihan turkki on ollu takkahuoneen muovikassissa jo aikaa sitten :)

Maanantaina huristeltiin Pieksämäelle. Oli upee ilma, tosi kesäinen ja vietettiin koko päivä mummun rivarin takapihalla rötkötellen ja käytiin äipän kanssa rantatiellä haistelemassa uudet tuulet. Äiti oli taas kerran ylpee pojastaan, kun meitsikkä pysyi hienosti pihassa, vaikka liikennettä matalan pensasaidan takana oli paljon verrattuna tuohon normaaliin maalaiselämäämme. En siis lotkauttanu korvaanikaan ohikulkijoille ja äiti otti ihan turhaan pannasta kiinni kun näki koiria kulkevan tiellä. Emmää niitä menny kattoon ilman lupaa.
Tiistaina startattiin ihan äitin kanssa kahdestaan Kuopioon serkkupoika-Sulon kotiin. Käytiin Sulon kanssa mettälenkillä ja leikittiin minkä kerittiin. Sulo oli kiva kamu aina niiku kotinsa ulkopuolella. Mutta sisällä se vähän purnasi kun tämmönen komee serkkupoika tuli vallottamaan kulman tytöt ihan Sulkun nenun edestä, hih! Päästiin vierailemaan muuten myös Sulon tottis-reeneihin. Sain pikkusen lainata Sulon noutokapulaa kokeilumielessä. Olipahan aika vaikeita juttuja meitsille, tämmöiselle aloittelevalle tottistähdelle. Tosi hienoja vinkkejä saatiin omii treenilöihin. Noi ihmiset puhua pajatti suut vaahdossa ihan yömyöhään, ihan ajattelin, jotta tuleeko tuosta loppua ollenkaan.... Kamerat surisi muuten koko päivän.
Keskiviikkona lähdettiin sitten omiin koulutuksiin. Elikkäs paikalla oli Sulo ja Maire, Tuula ja kaksi ihqua tyttöcollieta ja meikkis. Tää oli äipän mielestä tehokas juttu, kun se pääsi tollona kyselemään noilta konkareilta näitä juttuja. Siinä samassa sitten päätettiin harjoitella kentällä tököttävä agility A-este. Siis helppoo. Kaksi ekaa yrityskertaa vähän mietin, että tonnekos sitä pitäis kiivetä... ooksää äiti ihan varma... Mutta sitten kun kerran leiskautin sen, nii tottahan uudelleen ja uudelleen mennen kaikki sujui hienosti. Tota ikää alkaa mulla olla jo sen verran että vähän kiipeilyä voi harrastaa. Vapise-Veikka G! Sain pomppia myös tottis-hyppyä, mutta sillai agityyliin, kun sitä ihan oikeeta tapaa me ei vielä osata ja käsky on vielä hakusessaan. Onneksi noita agiesteitä oli muutama kentälle kasattuna, puomi oli semmoinen tuttu juttu, jossa pääsin sitten näyttämään taitojani. Sulo oppi muuten puomin myös. Äiti sanoi että Sulosta tulisi aikas hieno agikoira, kun se on tuommoinen touhukas kaveri. Koulutusten jälkeen kävin tutustumassa velipoikaani Pojuun ja iskääni Pepiin. Tosin iskä meni sitten sisälle vähän ajan päästä, kun ensin oli tarkistaneet millä asialla meikäpoika kulmilla pyöri. Vähän viskasi selälleen, jos asiaa niinkuin mun puoleltani katsotaan. Sitten Poju-veikan kanssa vedettiin temuten pitkin rantaa. Kävin heittään talviturkit kun kerran järvi oli sulanut parin metrin verran rannasta. Kohtuu likaisia sitten oltiin, ja pesu odotti Mairen luona. Iltasella köröteltiin Pieksämäelle takas.

 
Täh? Mitä asiaa? Gösta ja velipoika-Poju

Torstaina kipaistiin papan luona näyttäytymässä. Muuten noi pyörähti jossain lasten taidenäyttelyssä ja semmoisissa muissa hapatuksissa mihin koiria ei huolittu. Ilma viileni ihan kummasti...
Perjantaina olikin sitten Jyväskylän reissun aika. Noi ihmiset kävi Viherlandiassa ja täytyy ihmetellä miten joitain kukkia vahdatessa voi mennä niin pitkä aika! Pääsin onneksi pihalle vähän nuuskuttelemaan. Sitten noi hurautti kauppakierrokselle ja ravinteliin mässäilemään kun meitsipoika sai kuorsata parkkihallissa auton perällä. Huonoo palvelua, ja kerkesin jo miettiin mitä helkkaria mä tällä reissulla teen... ennenkun sitten pääsin autosta pihalle ja tapasin kamuni Hexin. Vedettiin perinteiset puisto-rallit noitten ihmisten hytistessä ja juorutessa. Otettiin vähän pystypainia ja keppileikkejä. Sitten palailtiinkin taas Pieksuun. Tosi viileeltä tuntui ja lunta satoi vähän.
Lauantaina sitten olikin maa valkeana lumesta aamulla. Karseeta. Ei kesä meinaa tulla millään. Sohvi-serkku vanhempineen tuli yöksi, ja oli muuten aika tiivis tunnelma mummun kaksiossa! Ulkona ei keli parantunu koko iltana, vaan lunta paiskoi ihan koko päivän ja illan. Kylmää oli ja äiti pihisteli kävelylenkeissä.
Sunnuntaina sitten Sohvi lähti kotiin. Edelleen oli kylmää. Käytiin kävelyllä ja tytöt vuokrasi videofilmin. Oikeen semmoinen laiskottelu-sunnuntai. Ei raportoitavaa. 
Maanantaina oli parempi päivä ja aurinko paistoi. Oltiin ulkona paljon enemmän. Pakattiin kamat ja huristeltiin takas kotiin. Äiti kävi pentu-koulutuksen tutustumisjutussa ja saatiin vähän tietoo pk-jutuista yleensä. Ryhmänjako ja odottelemaan huomista koulutuksen alkamista...