.........................     ..........................     ..........................

Päiväkirja 2008 - 2010

joulukuu 24. 2010

joulukuu 11. 2010
On se vaan vallaton kaveri!
Tuossa aiemmassa viestissä veikkailin miten nämä meidän "vanukset" suhtautuu pikkuötökkään, ja jälleen kerran, pieleen meni!
Kessun mielestä Gina on ok, kunhan nyt ei törkeesti silmille hypi. Se on päästänyt peräti häröilijän kainaloonsa nukkumaan, ja mikä mielen kiintoisinta, myös omalle petilleen nukkumaan viereen :O Hämmästyttävää! Gösta taas; sen mielestä pentu on ällöintä mitä voi olla. Pari ekaa viikkoa ei voinut edes nuuhkaista pientä, yököttävää punkkia... Nyt on pari kertaa ulkona nähty ihan pikkuruista leikkiinhakua. Mutta edelleen Göstan ilmeestä voisi lukea kysymyksen, milloin se lähtee omaan kotiinsa?

Gina on vallaton tapaus. Se saa pari kertaa päivässä totaalisia hepuleita, juoksee narupallo suussa edes-takaisin äristen, hyökkii lelujen kimppuun ja härnää poikia. Ulkona ei meinaa sisäsiisteys opettelusta tulla mitään, koska maailma on tutkimista ja leikkimistä varten! Lirutella ennättää vaikka sisälläkin.
Ulkona mielileikkejä on lumikokkareiden päälle ponksauttelu (ponksu= vauhditon loikka ylöspäin), niiden liu´uttaminen etutassujen alla alamäkeen, velipoikien vaaniminen ja kimppuunhyökkäily, sinne-tänne-sinkoilu, lahkeissa roikkuminen. Tohottamisen jälkeen maistuu uni (onneksi)...
Päivät menee livakkaan tuon pienen touhuissa mukana ollessa! Kun saisi videolle tuota railakasta 8-viikkoisen pennun menoa....

marraskuu 28. 2010 Päivät menee kohisten ohitse, kaikki aika tulee vietettyä pikku-Ginan kanssa.
On se vaan niin ihana, reipas, riehakas.... Kiitos kasvattajalle pennusta joka on kaikkea sitä mitä odotin ja enemmänkin!
Gina sisaruksineen ilmestyi myös koiranettiin.

marraskuu 23. 2010 Aamukampa lyhenee, kärsivällisyys samaa tahtia... Niin kova hinku on saada pikku-tytteli meille kotiin :) Pentukatsauksessa ei ollut vaikea pähkäillä kumpi narttupennuista olisi se meidän tuleva Gina, vaikka toinen oli niin nätti väreiltään, jotenkin huomion vaan vei koko ajan tämä pieni touhukas musta murjaani :D Ehkäpä asiaan vaikutti myös se, että toiselle nartulle sattui uniaika, eikä se oikeen innostunut riekkumaan.
Hirmuisen samanoloisia kaikki pennut kuitenkin olivat luonteeltaan. Ulkonäöllisesti myös samankaltainen lauma, yksi ruskea ja loput mustia valkoisin merkein. Meidän Ginalla kuitenkin mustista pennuista vähiten valkoista.
Aika pentuja katsellessa meni kuin siivillä, ja kotiinpäin lähdettiin hymyt huulilla.

On se vaan jännä, vaikka pennun näki vasta ensi kerran, se tuntui heti omalta, ja niiiiin rakkaalta!
Deli-emo suhtautui pennunkatselijoihin ominaisella tavallaan, häntä heiluen, rapsutukset kelpasivat. Ihan kuin se olisi itsekin ylpeänä esitellyt katrasta.


Hihan kaluamista... tämän jälkeen siirtyminen sukkien kimppuuun...

Kaikki kotona on jo valmista, matot saadaan lattialle varmaan pitkällä ensi vuoden puolella ;)
Koulutehtävät on tehtävä alta, mielenkiinto on luultavasti vähän toisaalla torstaista alkaen. Onneksi sattuu kuitenkin koulusta etäopiskeluviikot, ennätetään opettelemaan hiukan yksinjäämistä.


Kuka haluaa niskaansa hurjan perrotytön?


Pojat on autuaan tietämättömiä laumarauhaa sekoittavan pörröpään tulosta! Gösta on mitä luultavammin onnesta ympyräisenä. Antaa pennun alkuun riepotella korvia ja tassuja. Sitten vasta kun ikää tulee vähän lisää, näyttää lempeästi paikan laumassa. Kessu ehkäpä ominaisella tavallaan tyynen jämäkkä, sen silmille ei hypitä, asia ilmaistaan hyvin pienin, mutta toimivin elkein. Nämä ovat siis ihan olettamuksia, jotka perustuu puhtaasti siihen miten koirat on suhtautuneet meidän tuttavapiirin koiriin ja hoitokoiriin.

Göstasta tuli jälleen vaari, Trallas Wild- kenneliin Göstan tyttärelle Jassulle syntyi pentue, ihania pentuvideoita ja kuvia voi käydä katsomassa täältä Trallasin sivuilta!
Hali-pusi-hännänheilutus-terkkuja söpöliineille!

lokakuu 17. 2010 Iiiiiiks! Ne on nyt reilun viikon ikäisiä, narttuja tuli kaksi :)
JIBII!!!
Nyt pitäisi vielä jaksaa odotella monen monta viikkoa ennen kuin pikkukäärö saadaan kotiin.
Kuvia laittelen esille jahka jossain vaiheessa käydään katsastamassa pentuset, huoooh <3

Saatiinkin tuta jo talven tuloo, kun torstai-perjantai välisinä yönä rapsautti mukavasti lunta. Se oli tietysti koirien mielestä tosi kivaa, ja kivaa oli toisaalta miullakin, kun töistä tuli vapaapäivä, pihahommien teko kun ei luonnistu lumien kanssa kunnolla.

Jännitys on päällä, melkein vatsa kuralla mietin tulevan viikon näyttötöitä, vuorossa kivityöt, jaiks... :/
Pihasuunnittelun näyttötyön kävin palauttamassa syysloman aikana, sen suhteen voi jo huokaista. Mutta näyttöjä on vielä aika liuta tulossa, ei siis vapaa-ajan ongelmia...
Viherylläpidon näyttötyötä varten perjantaina mittailtiin Lappeenrannan puistoaluetta räntäsateessa, huisin hienoa! Oli hemmetin kylmää, märkää ja tuulista.
Tänään onneksi paistaa aurinko ja kävin näppäämässä pari kuvaa pojista, vähän muita syksykuvia lisäksi.

syyskuu 23. 2010 Aika on mennyt taas kuin siivillä, eikä päivityksiä sivuille ole tullut tehtyä yhtään. Vanha tietokone tutulla-ja-niin-loistavalla vanhalla käyttiksellä sanoi sopimuksensa irti tarpeeksi monta kertaa. Nyt uudessa masinassa pyörii 7 käyttis (yöks). Vanha kunnon nettikoodausohjelma ei suostu tässä toimimaan, joten toistaiseksi naputtelen tietoja ihan vaan Word Padilla (yöks).
Mutta ei elämä ole pelkkää yöksiä :D Koulu alkaa olla loppusuoralla, vielä tosin on näyttökokeita jonkin verran jäljellä, mutta opiskelut on kaikenkaikkiaan mennyt hyvin. Agi on ollut jossain takaraivossa, mutta treeneihin asti ei ole kuitenkaan päästy. Astan kanssa käytiin pari viikkoa sitten peräti yhden treenin verran koettamassa, kivaa oli, mutta huonokuntoinen koira ja ohjaaja oli ihan sippejä treenin jälkeen. Jotain olis meidän kunnolle tehtävä. Lihaskunnossani ei ole kesän jäljiltä vikaa, mutta tuo juoksukunto on jotakuinkin 0. Agissa tavoite olis tässä pikkuhiljaa jatkaa siitä mihin jäätiin, vähän kertailla entisiä Göstan kanssa. Into on kyllä kova, jos vaikka aikaa saisi riivittyä paremmin kunhan hallikausi alkaa. Vuodenvaihteen jälkeen olen luvannut palata kouluttajaremmiinkin takaisin.
Kesä on mennyt töitten parissa, työssäoppimisen ja kesätöitä olen tehnyt pihaexperteillä . Tosi mielenkiintoinen ja kiva kesä takana! Ensi keväänä jatkan kaiketi samaisessa firmassa työntekijänä kivaa!
Pentupuolella on jo valonpilkahdus, ultraus suoritettu, täys jännitys päällä... vielä vähän aikaa odotellaan tulisiko massusta meidän pieni prinsessa. Huoh.
Lisää tietoa jahka tämä piinaava odottelu loppuu :O

Helmikuu 19. 2010 Nonnii, tässä helmikuussa minnekään agikisoihin päästy. Se opiskelujen kurja puoli alkaa olla nyt aika hyvin käynyt tutuksi, kun tulopuoli on ns. romahtanut työuraan verrattuna. Ei sillä että yhtään kaduttais, edelleen on sama fiilis, että tämä kouluunmeno oli hyvä juttu :)
Aiheet on ollu tosi mielenkiintoisia ja opiskelut sujunu paremmin kuin hyvin. Työssäoppimispaikka kesäksi on hommattu ja mahdollisesti myös kesäduunia samassa firmassa (jesh!). Ens viikolla tentitään puut ja pensaat talviasussa, risujen tuijotusta (siis tarkemmin silmujen rakennetta ja lehtiarpia) on tunneissa takana aikamoinen määrä. Viherhallissa väännetään kiveystöitä ja pihasuunnittelun opinnot alkoi heti vuoden vaihteen jälkeen.

Kylmät kelit ja vähän liikaa lunta on saaneet miun ulkoiluinnon totaalisesti sammumaan, kylmää ja tuulista viikosta toiseen. Torstai aamuna kouluun startatessa auton mittari näytti tylyä -31 asteen pakkasta. Hyrr... miten kauan paukkupakkasia voi riittää? Välillä kun mittari käväisi (huom) alle kymmenessä pakkasasteessa, menin hurauttamaan Göstalta turkin alas, ei välttämättä ihan järkevintä. Sukset on töröttäneet navetan nurkassa käyttämättömänä koko talven. Lunta (jota siis jo on tullut riittävästi, paikoin jo haaruksiin saakka) kun nyt on, niin se on aivan liian höttöä harrastaa umpihankihiihtoa. Koirien kanssa kun ei tuonne virallisille laduille ole asiaa. Toisaalta tulevana viikonvaihteena on tuossa ihan meidän pellon nurkalla erähiihdon latu, sen virallinen käyttö kun on vain yhden viikonlopun verran, saattais siinä olla meille kuntoreitti :) Omistan ehkä huonoimman kunnon sitten vuosikausiin, samaa pitää kait sanoo molemmista koirista, jotka on tottuneet lenkkeilemään 99,9% ajasta irrallaan.
Agitreenausta tämän vuoden puolella on ihan nolon vähän, onneksi nuo omat kepit on pihassa, niin edes niitä on muutamia kertoja juoksenneltu.
Pakkasista vielä sen verran että se vaikuttaa kyllä ihan muuhunkin kuin tuohon ulkoiluun, pesukoneen vesiputket on olleet jäässä kuukauden pätkiä kerrallaan ja pyykkivuorta setvitellään aina pätkissä aina kun vesi virtaa.

Tulevana viikonloppuna pääsenkin taas ahkeroimaan urakalla agilityyn, meillä on Timo Rannikon treenit joihin menen Göstan ja lainakoira shelam Impin kanssa. Ipan kanssa on yhteistyötä kokeiltu nyt pariin otteeseen omissa treeneissä. Impi on niin erilainen ohjata kuin Gösta, että asiantuntevaa apua tarvitaan niin yhteistyöhön kuin siihen miun iäisyysprojektiin - ohjaamiseen. Oikeen pelottaa tällä huonolla kunnolla juosta kahden koiran kanssa... Ipa on niin hemmetin nopea, ja mie hidas. Meidän yhteistyö jatkuu jonnekin syksyyn, kunnes omistaja Asta palaa taas ohjaksiin. Mutta ollaan Ipan kanssa varovainen kisatavoite myös asetettu, elokuulle. Impi kisaa medi-kakkosissa. Göstan kanssa yritys olisi päästä maaliskuussa Lappeenrantaan kisaamaan, mutta rahatilanne on vielä vähän kysymysmerkkinä, mutta ainakin huhtikuussa... äh, palo kisakentille on jo kova!

Tammikuu 7. 2010 Halloo! Hei kamut! Täällä ollaan, ja ihan mainiosti kunnossa ja hengissä :)
Toi äippä ei ole kovin ahkera kirjottelija, ja välillä usutin sitä laittaan vaikka jotain plokia pystyyn, mutta ehkä se on oikeesti niin, että jos se ei tänne saa mitään kirjotettua niin saiskohan se sitten minnekään muuallekaan...
Tossa kirjattiin mun kisat menneeltä vuodelta (eli siellä Gösta-osion tuloksia-sivulle), ihan huimas kun katsoi miten V-Ä-H-Ä-N startteja mulle tuli 2009. Ei voi paljoo polleilla ;) Ei päästy edes osallistumaan oman seuran vuoden koira-kisoihin, kisastarttien määrä ei riittäny alkuunkaan. Epiksissä käytiin just sen tärkeimmän startin ottamassa, että sain oman nimen seuranmestaruus-lautaseen, ja tuo maxien seuranmestaruus 09-titteli jäikin sitten ainoaks saavutukseks koko vuonna! Eikä voi kehuskella piirinmestaruus-tuloksillakaan. Molemmilta yksilö radoilta nappastiin vitonen, ja äippä oli ihan puissa kun ei ollu tehny mitään agia koko kesänä. Yksilöissä ihmeellistä kyllä tultiin lopputuloksissa seitsemänneksi, heh. Joukkueessa vedettiin sitten vähän parempi 0-tulos, mutta neljästä koirakosta saatiin kaksi nollaa ja kaksi hylkyä, niin ei sitten saatu lopputulosta ollenkaan.
Yksi SM-nolla saatiin raapaistua Imatran viimeisissä kisoissa, äippä tosin ohjasi hirmu huonosti ja oli koko ajan myöhässä käskyissä. Yritä siinä sitten... ehkä osuutta oli siinä että se oli ollu jossain pikkujoulun tapaisissa edellisenä iltana (tämän kerran saa anteeksi). Toinen rata oli viittä vaille tuplanollan arvoinen, mutta se ohjaus, se ohjaus....
Eli tästähän pääsee enää vaan ylöspäin! Pientä motivaation nousua on äipässä ollut, eli josko sitten tämä vuosi tois jotain vähän parempaa tullessaan ;)
Me ollaan käyty harvakseltaan Timo Rannikon treeneissä päivittämässä mitä olis pitänyt opetella ja mikä sitten jäi opettelematta. No jotain me ollaan treenailtu, mulla kun on ihan omat haitari-kujakepit pihalla! Tosi JEES! Eli mä olen nyt taitavampi alottaan pujottelun vaikeista kulmista ja sillai varmempi, että äippä saa huidella sivusuunnassa melko kaukanakin, ja hyvin kestän sen. Nyt kun vielä saataisiin parannettua tätä mun hidasta ponkko-ponkko pujottelutekniikkaa, niin se olis hyvä se.
Noita haitarikeppejä on tehty samalla parit ylimääräiset, eli jos jotakuta kiinnostaa, niin mielellään kaupataan ne nurkista pois :) Kepit on sellaiset kokoontaittuvat "haitarimalliset" keppienväli tarkka 60 cm, runko rautaa. Menee pieneen tilaan. Kuvia ja tietoja voi kysäistä sähköpostista harjunhaukut_@_gmail.com (alaviivat pois).
Eli mulla on nyt ihan uusina esteinä oma pikkupuomi (kuva jossain alhaalla), sitten tämmönen pikku-A, jonka saa mukavasti säädettyä ihan tollai alas, tai sitten äärimmillään 90 asteen kulmaan, millon siitä tulee sama jyrkkyys kuin normaalillakin A:lla on. Eli kovasti on tarkotus treenailla näitä yksittäisiä juttuja täällä kotosalla.
Me ollaan tykätty hirmu paljon Rannikon Timon opeista, vaikka äippä onkin semmonen huono-oppinen pökkelö, nii jotai senkin päähän on menny ja välillä sen kroppakin toimii sen verta, että se saa mut oikeelle esteelle. Eilen se väläytti pikkusen parempaa ja siistimpää ohjausta möllikisoissa, mutta saatiin yksi rima alas kun äippä lähti puomin jälkeen liian rajusti vedättämään mua.
Se käy yleensä Astan ja Tuulan kanssa Timolla, ja on tuo Tuula käyny koiriensa kanssa meillä aina sillon tällön. Ihan erityisesti sen "Muikunruoto" mali on kovin mun mieleeni ;) Terkkuja vaan kovasti Lumolle <3
Ei tällekään vuodelle ole luvassa kovin hirveesti startteja, luutavasti pyörähdetään ihan vaan Imatra-Lappeenranta-akselilla suhaamassa. Äipällä kun on nyt alkanu viimenen vuosi opiskeluissa, ja sillä on kova tavote pitää toi koulu niinku ykkösenä (plääääääh). Eli tavoitteita on vaan sen verran, että ne keppien pujottelutekniikka paremmaks ja sitten niitä Timon kotiläksyjä tehtäisiin ihan oikeesti ja kisoissa olis semmosta hallittua rohkeeta ohjausta ja että toi muistas vielä liikkua rohkeesti eikä jäis varmisteleen liikaa...
Että tämmösiä, ei kummosia!
Moikataan kun tavataan!

Toukokuu 13. 2009 Kotisivut odottelee kovasti päivityksiä, kaikki aika menee nyt muuhun kuin koneella istumiseen, hyvä että sähköpostin ennättää lukemaan.
Tein totaalisen elämänmuutoksen ja jätin ihan vapaaehtoisesti "tutun ja turvallisen" työpaikkani ja päätin istahtaa koulunpenkille pariksi vuodeksi. Ehkä sain sellaisen "nyt jos koskaan" fiiliksen ja siitä se irtiotto lähti...
Sanomalehtialalla tuli jo yli 21 vuotta täyteen (kamalaa!) ja tässä viimeisimmässä työpaikassa ennätin viettää jo 15 vuotta (hui!). Miten aika kulkee näin nopeesti?
Eli tällähetkellä päivät menee Lappeenrannassa Puutarhuriksi opiskellessa.
Göstan kanssa ei ole hirmuisesti treenattu, eikä myöskään kisattu, jotain tänä kesänä on tarkoitus kuitenkin starttailla. Oman koutsin treenejä jatketaan myös tämän vuoden puolella ja Timo Rannikon opissa on tarkoitus käydä useamman kerran tänä vuonna. Ensimmäinen viikonloppu on takana, ja täytyy sanoa, että oppia tuli enemmän kuin kerralla pystyy käsittelelmään. Kiitos Timo!
Kuvia on tullut räpsittyä t-o-d-e-l-l-a vähän.
Nettisivujen tekopyyntöjä on tullut aika liuta, ja nekin luvatut on roikkuneet tekemättömänä jo jonkin aikaa. Kiitos kaikille kärsivällisille sivujen odottajille!
Koirat jakselee oikein hyvin, pää- tai jalkaluku ei ole vieläkään lisääntynyt :) Mitä nyt virtaa on koiriin kasaantunut ihan liikaa, touhuamisen määrä kun on vähentynyt.
Edellisistä agitreeneistä on muistona mustelmia käsissä, huoh.

Tammikuu 24. 2008 No voi tsiisus miten laiskasti on tullut päiväkirjamerkintöjä kirjailtua, noloa!
Vuosi vaihtui ihan tuossa yllättäen, ja mielessäni kävin läpi viimevuotta harrastuksien osalta, tavoitteita ja niiden toteutumista. Tuli mietiskeltyä tavoitteita tälle vuodellekin.
Viime vuoden tavoitteina agilityssä meillä oli suoritusvarmuuden lisääminen, oman ohjauksen parantaminen ja niitä nolliakin piti napsia. Nollaprosentti jäi melkoisen vaatimattomaksi: 23% (tämä sis. yhden yliaikanollan). Tyytyväinen olen kahteen palkintopaikkaan. Alkuvuosi lähti paremmin liikkeelle, mutta sitten tuloksissa tuli hurja notkahdus. Kesken kauden opeteltiin paljon uutta niin koira kuin ohjaajakin, eikä kaikki ihan natsanneet radalla kohdalleen. Vastaavasti hylkyprosentti oli vähän liiankin korkea 53%. Sitten niille muille tuloksille jäi 24%
Plussat viime vuodelta:
+ Kepeille saatiin varmuutta, koira hakee kepit itsenäisesti vaikeistakin kulmista, kestää takaaleikkaukset, ohitukset, valssaukset. + Kontaktitreenit on tehneet tulosta, vaikka vielä kaikkia kontaktikoulun osa-alueita olla läheskään käyty, on kontaktit nyt tosi paljon varmemmat. + Putkien imua kasvatettiin, sitä saatiin (niin hyvässä kuin pahassakin) + Ohjaajan itsevarmuus radalla on kasvanut. + Ohjaaja osaa ottaa ilon irti onnistumisista, nolla on nolla vaikka paljon on korjattavaa ollut niissäkin radoissa. + Turhat varmistelut pois, eli mennään eikä meinata. + Ohjaukseen on tullut hirmu paljon parannusta, ohjaukseen on tullut vähän ennakointia.

Miinuksia ei sitten kirjatakaan, eihän. Sen sijaan kirjataan tavoitteita ja paranneltavia asioita vuodelle 2009:
- SM-kisoihin ja MM-karsintoihin nollien saaminen. - Turhat kaarrokset ja aikaavievät tupeloinnit pois, katse kohti ava-nollia. - Vielä lisää ennakoivaa ja valmistelevaa ohjausta. - Ajatusmaailman vaihtaminen kisoissa, ei takerruta siihen missä virheitä voisi tulla, vaan keskitytään hyvään ja oikea-aikaiseen ohjaamiseen. - Valsseissa yms parannettava omaa sijoittumista, vieläkin jään liiaksi koiran tielle. - Kepeillä koiran pujottelutekniikan parantaminen ja vauhdin lisääminen, vielä ihan vaikeimpiin aloituskulmiin varmuutta. - Kontaktikoulutuksen loppuunvienti ajatuksella ja suunnitelmien mukaisesti. - Huonojen ratojen ja kamalien mokien unohtaminen, otetaan opiksi, mutta huonoilla jutuilla ei mässäillä. - Lisää oppia niin koiralle kuin ohjaajallekin, jotain on opittu, mutta vielä hurja määrä oppimatta.


Sitten tähän väliin tuuletetaan Göstan kasvattajan Voittaja 2008-näyttelyissä saamaa Vuolasvirtapalkintoa, joka on muuten ensimmäinen espanjanvesikoirakasvattajalle myönnetty Vuolasvirta. Onnittelut Sanna ja Raimo, ja koko Concurrido-lauma!

Ja sitten takaisin agilityyn... Oman koutsin treenejä on jatkettu, onneksi ensimmäisien treenien ala-arvoinen suoritus on jäänyt ainoaksi. Oppia on saatu mukavasti, hyviä neuvoja mm. pujottelun parantamiseen. Oppi on kolahtanut myös miun perisyntiin: rata suoritetaan este kerrallaan ajatuksella, hätiköinti pois. Omalla hätiköinnilläni en suorita esteen ohjaamista huolella, olen menossa seuraavalle esteelle niin innolla, että aiheutan koiralle virheitä. Älä oleta, ohjaa!
Tällä hetkellä suurin osa treenauksesta on tehty Astan kanssa, helppoa harjoitella, kun toinen tietää omat ja koiran ongelmat, mutta myöskin tavoitteet. Motivaatio on tosi korkealla treenaamiseen ja uuden oppimiseen, vaikka välillä ei kaikki sujukaan kuin haluaisi. Harjoituksia on mietitty sen mukaan mitä molemmat haluaa parantaa omassa ja koiran suorituksissa, eli kerrankin räätälöityjä treenejä!
Kessun kanssa on treenattu vain näissä omissa treeneissä. Paljon perusjuttuja on vielä opittavana, välillä treenit menee huippuhyvin, ja sitten taas ihan maan alle. Kessun kanssa suorittamisesta puuttuu sellainen tasainen varmuus, yksi päivä kepit menee loistavasti, toisena päivänä ne on koiran mielestä tosi kurja este. Puomille välillä sähäytetään satanen lasissa, sitten joku päivä taas mieluummin ohitetaan koko este. Kessun kanssa ei samaa pysty treenaamaan paljoa, se kyllääntyy todella nopeasti kaikkeen, eli miun pitäisi jaksaa miettiä jokainen juttu jo ekalle suorituskerralle tosi tarkkaan. Vaikeaa!
Pieniä alustavia kisasuunnitelmia on tehty, katsotaan nyt vielä millä kokoonpanolla lähdetään, yhdellä vai kahdella koiralla.

Joulukuu 24. 2008

Joulukuu 9. 2008 Ihan ensin kiitos kaikille jotka on tsempanneet minua tuon edellisen päiväkirjamerkinnän jälkeen!
Mieli oli ihan oikeesti maassa. Mutta nyt tilanne on jo parempi.
Sen verran korvensi, että hiukan helpotettuna (ja ulkomuistista sinnepäin) tein samat harjoitukset telinevalmiitten treeneihin, ja onneksi oli sen verran vähän treenaajia, että pääsin itsekin muutamaan otteeseen koiran kanssa radalle pyörähtämään. Fiilikset kohosi näitten treenien jälkeen jo pikkaisen. Edelleen koira kuitenkin parissa kohdassa singasti väärälle esteelle. Eli tarkkuutta ja ennakointia ohjaukseen.
Astan kanssa sunnuntaina vetäistiin omat treenit, nyt mukana Lempi ja Impi sekä Gösta ja Kessu. Oma liikkuminen on vieläkin melko "jäässä". Rentous on kaukana omassa ohjaamisessa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa rataa pyöritteli, niin välillä jotain sattui kohdilleenkin. Kun joskus jaksaisi piirrellä ratoja tänne nettiin, mutta ehkä nyt tyydyn olemaan tyytyvänen siihen, että tulee edes kirjoiteltua välillä jotain tännekin ;)
Asta oli poiminut radan jostain keskieurooppalaiselta shelttisivulta. Ihan vähän piti muokkailla rataa, meidä seuran treenipuomi kun on korjauksen alla. Radassa oli mukavasti vaikeuttakin, koira oli herkästi joko väärällä esteellä tai kaarroksiin tuli liikaa mittaa. Eli tarkoilla sai oman vartalon, käsien ja liikkumisen suunnassa olla.
Kessu sai uuden tosi hienon turkis-vinku-pallon. Väriltään oranssi, ja se sai heti nimen kurre-orava. Pookeli oli ihan taivaassa uudesta lelusta :D Kessun osalta olen kyllä hirmu tyytyväinen näihin treeneihin, vauhtia ja meininkiä on tullut kivasti koiraan! Mutta vielä pitää jotain perusasioita hioo parempaan kuntoon. Töitä koiran kanssa on siis vielä riittämiin!
Kontakteja on aloiteltu nyt tehotreenaamaan Göstan kanssa. Sain ukon vihdoin tekemään oman pikkupuomin. Kiitos kasvattaja Sannalle puhelinkoutsauksesta, nyt on taas hyvät ohjeet taskussa ja treeniä takana muutaman päivän ajalta.
Tarkoituksena olisi sitten helmikuun Lappeen kisoissa testata miten puomin kontaktit toimii sitten kisoissa. Eli kovasti meinaan vaatia koiralta samanlaista kontaktikäyttäytymistä kisoissa ja treeneissä.
Kujakepit on vielä hitsaamatta, jahka nekin saadaan kuntoon, niin aloitetaan tekniikan hiominen niissäkin kuntoon.
Hirmu treeni-into päällä, näinköhän tulee joulutaukoa pidettyä omissa treeneissä ollenkaan, sen verran paussia syksyn aikana tuli otettua...

Marraskuu 30. 2008 Että sitä onnistuu olemaan tasan niin surkea itsensä kuin vain voi! Meillä oli Astan kanssa ensimmäinen oman koutsin treeni hallilla. Voi surkeutta. Ei me oikeesti ihan niin huonoja olla miltä se meidän meno näytti :X
Ihan nolottaa se oma ala-arvoinen suorittaminen. Huooh. Unohdin simppelitkin radat, jätin koiran selän taa, ei minkäänlaisia haltuunottoja ja koira oli jatkuvasti väärillä esteillä (punastuu...)
Oma epävarmuus tarttuu tietysti koiraankin, eli en koirastakaan saanut tänään ollenkaan parasta irti. Tauko ei ole tehnyt miulle yhtään hyvää :(
Kotiläksyjä saatiin kepeille, sitä vähän turhan laajaa pujotteluliikettä koetetaan kaventaa kujakepeillä.
Asta onneksi näytti saavan treeneistä paljon enemmän irti kuin mie. Heidän meno oli agilityä meidän säheltämisen sijaan.
Nytpä on sitten huono fiilis. Ja ihan itseaiheutettua.
Noh, nyt treenaillaan näitä kotiläksyjä mitä saatiin ja josko sitten kuukauden päästä väläytetään toisennäköistä menoa :(
Yöks, en jaksa edes puida tämän enempää.

Marraskuu 23. 2008 Treenihallille saatiinkin viikonloppuna vieraita, ystäväni Tuula tuli vierasille meille viikonlopuksi lasten ja koiriensa espves Pingon, ja jackru Japin & Tinan kanssa. Muutamaa radanpätkää käytiin hallilla pyörähtämässä. Tuula treenasi lähinnä jacru Japin kanssa.
Sen verran meidän agilitytauko on tehnyt hallaa, että itse olin ihan pökkelön notkea ja nopea, sekä Göstan varmuus kepeillä on vähän huonontunut. Plääh. Eli, vähän hankalampi kulma, ja koira haki vähän minne sattuu, milloin toisesta, milloin kolmannesta välistä sisään. Vinottain seinää kohti menevistä kepeistä taas herkästi tultiin pois paria keppiä liian aikaiseen. Eli Varkauden kisojen fiilikset saattoi osua oikeaan. Tassu kesti ihan mukavasti taas treeniä, tosin pääosin hyppyytin medi-korkuisia hyppyjä. Vauhti ei ollut mitään hirmuista, hallikausi ei ole ihan täysin meidän juttu. Hallin pohja on vähän turhan isokokoista kiveä sisältävää hiekkaa, Gösta jotenkin tuntuu vähän varovan alustaa. Ehkä on miun kuvitelmaani ;)

Kessulla oli selvästi parempi päivä, se ei liitänyt onneksi ihan niin holtittomasti kuin Varkauden kisossa. Koira oli mukavasti kuulolla ja sen kanssa on jotenkin niin erilaista mennä rataa, Kessu kun Göstasta poiketen kulkee ihan hiljaa. Gösta taas huutaa ja räyhää melkein koko radan ajan. Kepitkin sujui nyt paremmin kuin kisoissa. Ilokseni huomasin, että Kessu haki esteille hanakammin, eli vaikeammastakin kulmasta se selvästi yritti perinteisen ohittamisen sijaan. Hitto, tässä alkaa tosiaan saada tosi positiivisia fiiliksiä tuosta koirasta!!
Sunnuntaina iski kamala lumimyrsky, mutta innokkaat ratsastajat Veera ja Jonna kävi tunnin köpöttelemässä Rajavaelluksen kentällä. Tuliskohan talvi nyt jo ihan oikeesti? Muuten päivä menikin nopsasti touhutessa sitä sun tätä.

Asta soitteli agiseuran pikkujoulujen vuoden parhaitten palkinnoista. Meille tosi iloisia uutisia, Gösta nappasi pisteitä hylkyputkista huolimatta mukavasti. Eli meidät oli palkittu maxi kolmosten ykkösiksi :) Samalla nappaistiin myös paras PK-rotuinen koira-kiertopalkinto.
Harmittavasi Kessun tuloksia ei laskettu mihinkään mukaan, sille ei tullut tälle vuodelle minimimäärää 10 starttia kasaan marraskuun alkuun mennessä. Eli Varkauden kisat jäi ajan ulkopuolelle.

Marraskuu 17. 2008 Tassujuttujen kanssa on seilattu hyvästä taas huonoon, ja taas hyvään. Uskaltauduin ilmoittamaan Göstan Varkauden marraskisoihin. Tarkoitus oli paikanpäällä arvioida tassun kunto ennen ekaa starttia ja sitten ennen toista starttia. Tassu oli paikanpäällä erittäin hyvässä kunnossa!
Varkauden reissuun lähdettiin vähän isommalla porukalla, neljä naista ja seitsemän koiraa. Eli meiltä oli mukana molemmat turilaat Kessu ja Gösse, Astalla shelam Lempi ja Impi, Arjalla shelam Jasmi ja Kikalla vesiäiset Tahvo & Onni.

Paikalle saavuttiin jo aamu kahdeksan aikaan ykkösten starttaajia varten. Ykkösissä Impi-ipatti räväytti hienolla 0-voitolla kakkosluokkaan :)
Kakkosissa Kessu löysi jonkun kummallisen 6-vaihteen, karkasi miulta ihan totaalisesti hanskasta. Jotain tämmöistä se on viimeksi ollut joskus vuonna ö (eli 2006). Ts. se sinkoili pitkin kenttää ja ohitteli kaikki esteet, heh!! Sellaista sähellystä nuo meidän radat oli, ettei voinut muuta kuin nauraa! Enhän mää ole päässyt trenaamaan tuota koiraa tämmöisissä nopeuksissa, ja eihän se siis mitenkään kisoissa voi sujua. Kaikki kontaktit mentiin tosi sievästi, etenkin puomin nousukontakteihin olen ihan super-super tyytyväinen, koira kulki kontaktille ihan alhaalta asti :)

Nyt on mietintämyssy päässä, miten treeneissä saisi edes murto-osan siitä vauhdista esille ja harjoiteltua esteille lukittautumisia. Toinen rata ei ollut yhtään sen parempi, vaikka koira ei enää suihkinut ihan niin kovaa. Kuitenkin mie olen ihan käsittämättömän tyytyväinen ja ihan pikkuisen toiveikas. Josko koiralle nyt syttyi innostus lajiin? Mikäli vauhti alkaa olla tälläistä, alan asettamaan tavoitteita myös Kessun uralle....
Tuula ja jackru Japi liitelivät upeesti kolmosluokkaan! Onnittelut Tuula!!!!

Göstan kanssa käytiin säheltämässä eka rata hylyksi. Puomin kontaktit meni hyvin, muurin palikat kolautettiin alas, kepeille heitto ja takaaleikkaus ei mennyt ihan niin hyvin kuin olin odottanut, koira pysähtyi leikkaamisen aikana sekunnin kymmenykseksi. Tätä en kyllä tajua mistä se johtuu, näitä leikkaamisia on treenailtu niin paljon, että kepeille lähetys on miusta yksi meidän varmimmista jutuista. Ehkä leikkasin vähän liian läheltä koiraa? Keinun jälkeinen rimakin kolahti alas, A:n jälkeen sitten suhahdettiinkin putken väärään päähän. Ihan itseaiheutettu hylky, kun koira oikeen kysyi miulta minne mennään, niin enpä sitten kertonut oikeen selvästi. Ehkä yritystä oli jo liian vähän, kun kymppi vp oli jo takataskussa. Vauhti ei ollut mitenkään erityistä. Ehkä matkassa painaa huono lihaskunto ja vähän kertyneet kilot.
Medi-3 luokassa meitä matkalaisia riemastutti Astan ja Lempin upea rata, 0-tuloksella toiseksi ja vain 1,5 sek voittajalle hävinneenä. Medi-3 luokassa tehtiin yhteensä 19 nollaa, eli Lempi ravautti "melko mukavaa" vauhtia radan maaliin. Mahtui tuohon pari pidempää kaarrostakin, eli näiden päähän jäi eka ava-nolla!

Kisapäivästä tuli ihan mukavan pitkä, ajelemaan lähdettiin kuuden aikaan aamusta ja kotona oltiin piirua vaille keskiyöllä.

Summa summarum Gösta on ollut niin minimaalisella liikunnalla, ettei siltä mitään huippusuoritusta ja normaalinopeutta voinut odottaakaan. Painoa on tullut ehkä kilon- puolentoista verran lisää (kuka ei vähentänyt ruokaa suhteessa liikuntaan, häh?).
Toinen rata oli helppo (mutta ihmeen paljon sielläkin kämmejä nähtiin). Me onnistuttiin raapaisemaan pakkonolla, eli siis se sellainen nolla joka on hylkyputkien jälkeen pakko saada. Eli riskit minimiin ja varmistellaan vähän liikaa että kaikki sujuisi ;) Näillä varmisteluilla ja keskivertovauhdilla sitten 0 vp tuloksella sijoitus 14 xD heheh!
No, nyt on kaksi nollaa ensi vuoden SM-tilille kerätty. Eihän näillä hurrata.
Tassu kesti erittäin hyvin kaksi rataa, ehkä osan kiitoksesta saa erittäin hyvä, napakka mutta mukavan kimmoisa maneesin pohja. Ontuminen on pysynyt poissa.
Mutta nyt keskitytään treenaamiseen, ja ensi vuonna uudet kujeet, ja roimasti nollia!!!

Lokakuu 18. 2008 Pieksämäellä starttaili agilityssä meidän koirista vain Kessu. Tuloksetkin oli varsin mukavia :) Kessu sai ekalta radalta viimoisen nollansa ja sertiruusukkeen. Eli tämä tiesi nousua kakkosluokkaan.
Kessun tämän vuoden startteihin ei voi olla kuin tyytyväinen; seitsemästä startista kolme nollaa :) Vuonna 2006 käytiin yrittämässä kolmen startin verran agia, mutta, noh, se yhteistyö jäi löytymättä.
Vauhti ei ekalla radalla ollut mitään hirmuista, mutta pääsehän noilla pitkillä jaloilla kohtuu vauhtia vaikkei niin kiire olekaan. Pari kämmää tein itse: hypyltä oli suora linjaus U-putken väärään päähän, ja siinä vein koiraa vähän liikaakin varmistellen. Kessu oli menossa ihan oikeaan päähän putkea, varmistelin ja hihkaisin koiran suoralta linjalta pois pitkälle kaarrokselle, heh. Toisellakin putkella kaarrateltiin vähän kauempaa kuin oli tarkoitus. Renkaan jälkeen käskytys oli myöhässä, ja Kessu oli menossa suorassa linjassa olevalle hypylle, pienellä hihkaisulla sitten koira toisiin aatoksiin. Jälleen turhaa kaarratusta ennen putkea. Muuten ratasuunnittelu sattui aika nappiin, eli tein ihan just kuin olin harjoitellutkin, ja suunnitelmat sattui hyvin Kessulle. Kepeiltä otin vähän liian heikosti koiran haltuun, kun koira ennätti miettiä A:lle menoa kääntymisen sijaan. Tuomari Elina Hannikaisella oli mukava rata.
Miulle tuottaa selvästi vaikeuksia muuttaa omaa ohjausta Göstalta Kessulle, vaikka Göstan kanssa ei ole treenailtu pitkiin aikoihin. Eli Kessulle pitää ohjaus näyttää selvästi ja ottaa koira mukaan paljon vahvemmin esteiltä käännöksiin. Gösta reagoi paljon pienempään vartalonkääntöön ja käskyyn kuin Kessu. Kessu pitää viedä esteille perille saakka, sitä ei voi lähetellä eteenpäin.
Käytiin välillä sitten Naarajärvellä jatkamassa sukulointia ennen kakkosluokan radan alkua. Tuomarina tälle radalle vaihtui Salme Mujunen. Kessu oli selvästi tympiintynyt kun palattiin kisapaikalle. Eli tällä radalla saattoi tapahtua mitä tahansa. Vähän mietitytti hallissa juoksennellut hiiri, sen vainuamisen jälkeen koiralta katoaisi ihan 100% kuulo. Hiiret & myyrät on Kessulle top kympissä huomattavasti ylempänä agia!!
Hiiri onneksi pysytteli piilossa meidän ratasuorituksen ajan. Tämä rata oli helpompi kuin ykkösten rata, Mujusmaisen suoralinjaista menoa, putkia 4 kpl, keinun lisäksi radalla A.
Keinulla sässittiin ihan urakalla, ja saatiin tuhlattua paljon sekunteja. Eli tästä nappaistiin 5 vp. Ihanneaika nyt alittui kuitenkin. Muutenkin meno oli vähän löysänlaista, mutta koira teki kuitenkin töitä häntä kippurallaan. Eli kivaa tuolla elukalla oli kuitenkin.
Muutamia vesiäisiä oli myös paikalla: Myrtti medi-1 nappasi hienon 0-voiton ja toiselta radalta voiton vitoselta. Nemo maxi-1 kiisi hylkyyn päätä huimaavalla vauhdilla. Toiselta radalta sama saalis. Maxi-2 luokassa Manti jatkoi 5 vp putkeaan, eli kolmosiin nousu jäi taas pienestä kiinni.
Minua korvensi kovasti Göstan jalkavamma, maxi-3 luokassa starttasi vain 7 koirakkoa
:( "Voi jospa oisin saanut olla muuuuukaaaanaaaa...."

Lokakuu 7. 2008 Syksy on mennyt käytännössä plörinäksi. Gösta alkoi ontumaan toista etujalkaansa Lappeenrannan elokuun kisojen jälkeen. Laitoin koiran totaaliselle levolle. Välillä näytti jo hyvältä, ja uskalsin käydä starttaamassa Lappeenrannan syyskuun startit. Huoh. Huono idea. Oman seuran kisat piti Göstan osalta peruuttaa, ja startit kävi höösäämässä "varakoira" Kessu.
Eli ontuminen alkoi taas. Raimon puhelindiagnoosille haettiin vahvistus omalla eläinlääkärillä röntgenin kautta, eli ranteessa on rasitusvamma. Nivelpussiin kertyy nestettä. Tämä on nyt sitten tarkoittanut totaalista lomaa kaikista harrastuksista, vain kevyt pissatuslenkki on ollut sallittua, ja nyt pikkuhiljaa olen lisännyt koiralle liikuntaa. Oman heinä-elokuun sairastelun jälkeen putkeen sitten nämä koiran vaivat, niin en jaksa ihmetellä, jos molemmat koirat alkaa olla huonossa lihaskunnossa :(

Meidän piti Göstan kanssa startata Pieksämäelläö 18.10, mutta sinne mennäänkin nyt sitten Kessun voimin. Hirmu tulosputkesta ei nyt Kessun kohdalla voi puhua, Ruokolahden startit meni vähän penkin alle, mutta koira oli tohkeissaan ja mennä töhelti ihan mukavasti virheistä huolimatta. Ja sehän on tärkeintä!
Varsin mielenkiintoista tämä laika-agility on, ja välillä ymmärrän sen oikeen hyvin, ettei meidänkaltaisia ole muita :D

Miten pitkään tuo Göstan sairasloma sitten kaikenkaikkiaan kestää, en tiedä. Olen tosi iloinen jos tämän vuoden puolella päästään joku kisa starttaamaan. Henkisesti alan olla valmistautunut siirtämään kisahaaveet maaliskuulle 2009.
Göstalle tämä hihnassa rauhallinen kävely ei sitten sovi yhtään. Se tulee hulluksi, huutaa ja riehuu hihnan päässä komennoista huolimatta. Sillä on virtaa puserossa niin paljon, että jos se ei pääse riekkumaan pellolla, niin sitten se reuhkaa sisällä. Göstaa on alkanut ulkona kiinnostamaan myyrät, se alkaa salaa vaanimaan ja tekee loikan heinikkoon. Se jäljestää Kessun ja muiden pellolla liikkuneiden jälkiä. Ehkä tässä on sitten yksi syy, miksi jalka paranee hitaasti...
Eli meillä elellään melkolailla "hiljaiseloa". Valokuvausinspiskin on vähän "haaleana", eli mitään ihmeellisiä syyskuvia ei ole tullut napsittua. Jos nyt muutaman uuden kuvan saisin kuukauden kuviin vaihdettua.
Edellisten kuukausien kuvia olenkin aiemmin jo lisäillyt albumiin.
Ai niin, poikien elämä ilman "hänen korkeuttaan" on sujunut hyvin, mitään kähinöitä ei ole tullut, ja tässä vähän pienemmässä laumassa elellään oikein sopuisasti.

Jossain vaiheessa pitäisi lisäillä koirien omat albumit näytille, Göstasta on löytynyt mukavasti agikuvia kisoista.

Elokuu 28. 2008 Ihanaa, sain viime vikolla iloisia uutisia :) Göstasta tuli ihan virallisesti
-the Waari- Göstan tytär Jassu (Wild Tail´s Destiny) pyöräytti ihanan suloisia tyttöjä. Ohessa kuvat viikon ikäisistä tylleröistä. Isänä pentueella on Bonachon Don Diego.
Me ollaan onnesta ymmyrkäisiä ja huokaillaan miten söpöjä voi koiranpennut olla! Toivottavasti pennut saa kivat kodit, ja olisihan noita kiva nähdä.
Huoh, ikuinen pentukuumeinen huokailee.
Gösta on luvannut alkaa nyt aikuiseksi, eli sen ajat lelli-vauvana on nyt ohi. Noh, voihan sitä kait olla lelli-vaari, vai mitä?
Vaikka karmeassa pentukuumeessa täällä kieritään, niin ei, meille ei ole tulossa näistä söpöliineistä kukaan. Vaikka ei käy kieltäminen, etteikö mieli tekisi!
Meillä totutellaan elämään nyt toistaiseksi kahden koiran laumassa. Milloin se kuumeiltu toinen kikkurakarva meille tulee, ei tiedä vielä kukaan.
Katsotaan, katsotaan ;)



Ihan muista asioista sitten, kisaraportteja ei ole paljoa meiltä kesän aikaan kuulunut, eipä noilla tuloksilla nyt kovin hirmuisesti tuuletella :/ Meillä on hylkypukti päällä, millähän sen katkaisisi? Peräti yksi nolla on 2009 SM-kisoja varten kasassa. Nollat on toisaalta niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Ei tarvita kuin se yksi pieni ohjausvirhe/ ennakointi/ hölmö käskytys, niin koira on singahtanut väärälle esteelle. Kaiken oman törttöilyn lisäksi ollaan kehitelty putki-ongelma. Siis se sellainen putki-ongelma, että putkeen mennään ihan mistä vaan, vaikka se ei ole mitenkään tarjolla tai että sinne jollakin tavalla ohjattaisiin. Riittää ihan se, että putki on radalla, niin sinne sitten jos on pienikin mahdollisuus.

Eli, hyvin on mennyt läksy perille siitä mitä on harjoiteltu, hankalia putkenkulmia ja sitten sitä käskystä irtoamista. Nyt pienikin ohjauksen myöhästyminen ja koira katsoo sen mahdollisuudeksi mennä putkeen. Lappeenrannassa otus karkasi totaalisesti käsistä (nokun tollo ohjaksissa olevinaan oleva naikkonen oli myöhässä käskytyksestä) ja meni karjumisista ja huuteluista huolimatta sinne kaukana olevaan pussiin. Jee.
Ehkäpä nyt olisi aika harjoitella niitä haltuunottoja? Ehkä?
Mutta nyt me taukoillaan ihan vähäsen, Lappeenrannan kisojen jälkeen alkoi omituinen oikean etujalan ontuminen ilman näkyvämpää syytä (terkkuja muuten kaima-Göstalle, joka teki samat temput päivää ennen). Onneksi saimme Astan hieromaan Göstaa, niska/kaulan alueelta löytyi kipupiste, venähtänyt lihas. Nähtävästi kipu säteilee sieltä jalkaan. Lisäksi selkä "fileet" oli totisesti hieronnan tarpeessa...

Hei hei rakas Ellu
Ellu siirtyi taivaan vahtijoukkoihin heinäkuussa. Ukkoskesä ja kesän pörisevien ilmaantuminen teki Ellun kesästä liian raskaan. Valeriana-annosta sille oli lisätty pikkuhiljaa, mutta auttamatta "lääkke" ei tehonnut enää kuten aiemmin. Tablettien määrä piti nostaa jo kuuteen päivässä.
Ulkonaolo oli viimeisinä aikoina rappusten alla peloissaan lymyilemistä tai sisällä värjöttelyä. Ukkoskesän säätiedotusten seuraaminen oli kurjaa, sadetta ja jylinää useasti viikossa. Keskustelimme diapamien syöttämisestä koiralle. Ihan oikeisiin rauhoittaviin siirtyminen oli meille iso kynnys. Onko se sellaista koiranelämää mitä me pidämme koiranelämänä?
Siedätykset, onnistumiset ja epäonnistumiset oli koettu jo moneen kertaan. Näiden suhteen annoin jo periksi. Ehkä jossain toiveissani odottelin iän tuomaa rauhoittumista, mutta itseasiassa hiukan heikentynyt kuulo pahensi Ellun pelkoja.

Yksissä tuumin päätimme, että tämä kesä olisi Ellun viimeinen. Talvea ja kynsien haperoitumisen tuomaa kipua emme missään nimessä halunneet sen enää kokevan.
Kun kesälomani alkoi kääntyä loppupuolelle, raskain sydämin varasin lopetusajan.
Ellu nukahti eläinlääkärin vastaanotolle 24.7. ja haudattiin Jasun viereen pellonlaitaan.

"Ihminen tarvitsee eläessään kaksi sydäntä:
Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä,
ja toisen, joka on terästä."

- Kahlil Gibran


"Elän jatkuvasti tietoisena siitä,
että koirani ei jaksa loputtomiin heiluttaa häntäänsä.
Yksi lukuisista asioista, joita koira voi minulle opettaa on tämä.
Mikään ei ole pysyvää, ei tämä elämäntilanne,
ei ystävät, ei tavarat, ei terveys, eikä tämä elämä.
Luopumaan opettelu on elämänmittainen prosessi ja
loppukoe on sitten kun aika loppuu itse kultakin.
Minulle tällainen ajattelu on tuonut jotain elämään,
en aivan tiedä mitä se on.
Kun tiedän ettei mikään pysy ja kaikesta on joskus luovuttava,
voin nauttia enemmän siitä mitä minulla juuri nyt on.
Ja pääsääntöisesti olenkin hyvin onnellinen."

-kirjoittaja tuntematon.

Heinäkuu 2008

Toukokuu 10. 2008 Kessu teki todellisen hattutempun Ruokolahden agilitykisoissa! Vieläkin naurattaa pookelin yllättävän sujuvasti kulkeneet radat, ja yllättävät sijoitukset palkintopallille.
Molemmilla radoilla koira oli hyvin kuulolla ja peräti kulki sinne minne sen halusinkin menevän. Monestihan Kessu on mieluummin sellainen "lonely rider" eli tuppaa joko menemään minne haluaa tai sitten ei mene mihinkään ;) No, tänään sitten palikat sattui meillä molemmilla kohdalleen ja tulostakin tuli. Ekalta radalta nolla, ja vielä kisan ainut sellainen. Se tarkoitti ykköspallipaikkaa hienolla 0-tuloksella. Toisella radalla koira tuntui löysemmältä, mutta silti nöyrästi tuli minne pyydettiin. Yksi rima kolahti hiukan, mutta tuurinpoikasta oli matkassa, kun se ei pudonnutkaan. Toiseltakin radalta nolla, mutta vähän maalissa mietin ennätettiinkö ihanneaikaan. Hyvin ennätettiin, ihanneaika alittui -5,27 sekunnilla. Mutta heti tuo parin sekunnin hitaampi aika edelliseen verrattuna tuntui. Korjattavaa oli tietenkin paljon, Kessu kun ei tykkää noista tiukoista käännöksistä, varsinkin, jos minä valssaan sen edessä ja pakotan vaihtamaan suuntaa. Silloin vauhti hiljenee ravaamiseksi. Kessun kanssa pitäisi siis kaikki tehdä takaaleikkauksilla tai persjätöillä, näitä molempia se kestää paremmin vauhdin putoamatta. Varsinkin B-radalla oli yksi kohta jossa päädyin valssaamaan, että sain koiran pois puomin imusta.
Nauratti, kun palkintopallilla bordercollieiden, novascotiannoutajien ja australianpaimenkoirien seassa pönötti meidän one and only laika :)
Kessuhan on edelleen Suomen ihka-ensimmäinen ja ainoa kilpaileva itäsiperianlaika.
Länsilaikoja on kisakentillä nähty kaksi; paperiton Kosti (kisaa siis x-rotuisena) ja nyttemmin eläkelöitynyt länsilaika Kali. Terkkuja vaan Sannalle!
Videot on tallennettuna, mutta nyt pähkäilen miten saisin niitä koskaan esille... kamerasta puuttuu usb ja tietsikka ei oikeen hyvin lue mini-levyjä. Joskus sitten poltan normi dvd-levylle ja sen kautta sitten videot on kaiketi tuotava tänne nettiin.

Göstan radoista en paljoa viitsisi mainita, just ennen SM-taistoja ollaan kehitelty kontakti-ongelma. Luulin ekalla radalla että selvittiin 10 vp maaliin, mutta tuloslapun 15 vp saikin sitten videoanalyysin käyntiin. Peijakas, koira loikkasi puomin alakontaktin, tätä en nähnyt kun olin sen verran koirasta jäljessä. Yksi esteen ohituskin nähtiin, ja siinähän paloi aikaa taas turkasen paljon ennenkuin sain koiran taas asemiin.
Noh. Toinen rata sitten, se oli yhtä painajaista. Kaikki meni niin pieleen kuin vain voi.Ehkä joskus tästä enemmän...

Toukokuu 24. 2008 Heti alkuun, oikean reunan upeat agilitykuvat on ottanut www.heinonkuva.fi, sieltä otin näyttökuvia muutamat talteen. Oheisista kuvista (+yksi lisää) on tarkoitus tilata vielä isommat digiversiot ja mahdollisesti pari paperisuurennosta. Kiitos upeista kuvista!

Lappeenrannan neljä starttia meni vähän paremmin kuin edellisviikonlopun Kotkan hyllykisat.
Lauantaina eka rata oli aika ällö, sellainen jossa koira ensin saadaan vauhtiin ja sitten se jarrutetaan melkein pysähdyksiin ja vaihdetaan suuntaa. Eli aikamoista siksakkia radalla vedeltiin. Jo alun puomin edestä koiran poisveto teki meille pikkuisen turhan pitkän kaarroksen, ja heti seuraavan hypyn jälkeen piti koira tempaista A:n edestä pois. Äh. Nää on meille vaikeita juttuja.
Radan ainut vitonen tuli taas vähän liioitellusta varmistelusta, eli kun koira piti viedä U-putken ohi sinne taaimaiseen putkensuuhun, näytin vähän liioitellusti ja sain koiran tekemään turhan kaarroksen ennen putkea. Noh, ei kaarros mikään kovin iso ollut, mutta vitosen verran siinä rankaistiin kuitenkin.
Joka tapauksessa tämä sik-sak-rata söi kaarroksen lisäksi meillä yliajan puolelle 2,70 sek. Kaikenkaikkiaan Gösta ei tänä viikonloppuna ollut ihan niin sähäkkä kuin edellisviikonloppuna (ehkä siksi napsittiinkin niitä tuloksia...heh)
Lauantain toinen rata sitten nollailtiin (hyppyrata). Tällä radalla ei kauheesti pääse polleilemaan, se oli semmoinen ylisiisti ja varmisteltu. Koira pääsi vasta radan loppuvaiheessa vauhtiin, kun sain omaan ohjaukseeni jonkinlaista rähinää. Sitä ennen se oli semmoista varovaista sipsuttelua, mikä heti vaikuttaa koiraan. Eli monen monta sekuntia olisi ollut mahdollista tuosta ajasta nipistää. Ehkä Santalahden hylkäilyt saa outoja aikaan ;) Ihanneaika alittui kuitenkin -2,40 sek. Videointi pitkästä aikaa teki hyvää, toivottavasti nämä varmistelukisat oli sitten tässä, eli tällä tyylillä en halua kisata! Parempi on se "kaikki tai ei mitään".

Sunnuntaina taas kaksi starttia joista molemmista raavittiin vitoset. Eka rata kismittää jälkikäteen aika kovasti, Gösta kun karkasi puomin alakontaktilta, mitä se ei ole tehnyt kosketuslätkä-harjoitusten jälkeen ollenkaan. Koira kyllä hidasti ennen kontaktia ja sen kynnen verran kontaktilla oltiin (mikä ei tietenkään riitä, en tässä edes yritä tuomaria millään tavalla nokkia) oletin koiran menevän kontaktille asti ja nähtävästi kiritin omaa vauhtia koiran takana. Se otti siitä kaiketi sitten oman luvan karata ilman lupaa. Olis pitänyt konahtaa, ja ottaa kontakti kokonaan uudestaan eli hyllyttää, koska näillä vitosilla en kyllä tee yhtään mitään. Enemmän hyötyä korjaamisesta olisi ollut tulevaisuutta ajatellen.
Viimoinen rata oli hypäri. Koira oli aikamoisen löysä ja tuli esimerkiksi putkesta paljon hitaammin kuin mihin olin valmistautunut. Eli jouduin pariin otteeseen odottelemaan koiraa, eikä tullutkaan sellaista kiirettä mitä luulin tulevan. Pari tiukkaa käännöskohtaa olisin voinut ottaa toisella tavalla tahmean koiran kanssa, mutta en lähtenyt muuttamaan suunnitelmia sen enempää. Keppien jälkeinen rima kolahti alas, taisin vedättää koiraa vähän liikaa. Itselläni kun oli vähän henkinen kiire ennättää suoran putken jälkeiseen pyöritykseen ottamaan koiraa vastaan. Lopussa sai jo vähän enemmän koirasta irti vauhtia, eli loppuun olen vähän tyytyväisempi kuin tuohon alkuun. Ihanneaika alittui niukasti -1,75 ja sijoitus huima 11.

Nähtävästi seuraava meidän startti on joukkue-SM kisat, joissa edustetaan naapuriseuraa Imatran Kennelkerhoa. Joukkuekamuina meillä on borcol Shauna, borcol Nelli ja pumi Taisto.

Omien kisojen starttailut on vähän auki, ilmoitin kyllä Kessun ja Göstan, mutta työtilanteen mukaan sitten peruuttelen tarvittaessa koiria sen verran kuin ratahenkilötarvetta löytyy.

Toukokuu 19. 2008 Santalahden startit pe-su 16.-19.5. ei olleet nyt ihan samanlaista hienoa tulosputkea mihin tässä on tullut totuttua. Gösta starttasi neljä kertaa, ja napattiin neljä kertaa hylky. Ei siinä, etteikö radoissa olisi ollut hyvääkin, itseasiassa näissä radoissa oli tosi paljon hyvää, ja sitten sen verran sitä huonoa, ettei tuloksen turvin päästy maaliin. Koira oli sähäkkä kahden viikon loman jälkeen, ja räyhääminen radalla ihan mahdotonta. Unohdin Göstan kaikki lelut kotiin, mutta en niitä kyllä tarvinnutkaan. Koira olisi poksahtanut käsiini, jos yhtään frisbeetä sille olisi vilauttanut.

Eli, omassa ohjaamisessa oli taas "jonkun verran" toivomisen varaa. Kontaktit toimi hyvin kolmella radalla, ja sillä neljännelläkin ihan melkein. Eli keinulle karkaaminen ja isolla loikalla kontaktin yli keskelle keinua, siitä alas samalla riemulla (ei lentokeinua kuitenkaan) karkaamalla seuraavalle hypylle (rima alas) ja korvat edelleen lukossa U-putken väärään päähän. Plääh. Perjantaina ja lauantaina "saatiin" kisata tosi korkeilla hypyillä, eli rimat oli nostettu tappiin 65 senttiin ja ihanneajat tiukkoja. Kyllähän Gösta rimojen yli pääsi, mutta henk. koht. olen sitä mieltä, että voittaja pitää löytyä muutenkin kuin isoja koiria suosimalla. Voi niitä ressukoita koiria joiden säkäkorkeus on juuri ja juuri maksien puolella :(

Meille jäi nyt sitten ihan arvuutteluksi miten näiden tiukkojen ihanneaikojen ja korkeiden hyppyjen kanssa ennätettiin maaliin, hylkyradoilta kun ei kellotuksia merkata, eikä yhtään ainutta videota radoista ole. Joka tapauksessa koira kulki tuplaten sähäkämmin kuin Imatralla.

SM-kisojen henkilökohtaisiin koitoksiin me ei nyt Göstan kanssa päästy tänä vuonna, tai siis onhan niihin vielä teoreettinen mahdollisuus, jos tulevana viikonloppuna kahmitaan joka radalta nollat. Tsih, tuo on kyllä niin utopistinen ajatuksenakin, että totean SM-kisoihin pääsyn olleen meille tänä vuonna liian kova tavoite. Tai ainakin aika loppui kesken.

Olihan Santalahdessa sentään joku ilon pilkahdus, Kessu nimittäin! Ekalta radalta lauantailla kahmittiin 15 ratavirhettä. Renkaalta Kessu hyppäsi reunasta (miten ihmeessä se sieltä edes yritti, kun keskeltä on helpompi päästä) ja muuri mentiin myös iloisesti ohitse. Kessun mielestä takaisinpäin meneminen on tosi tylsää, ja se lönkotteli melkein kävellen luokseni takaisin esteiden taakse. Tyhmää, kun kerran on jo yritetty sanoi Kessu. Ainakin tuolle muurille vein koiraa ihan liian Göstamaisesti, Kessu kun ei lukitu esteille, vaan tulee vaikka 10 cm päästä ohitse, jos sitä pyytää. Ja mie irtosin sivusuunnassa ihan liikaa Kessulle. Pituus oli hirmu lähellä Kessun askeleilla mitattuna U-putken jälkeen, joten vauhti ei ihan riittänyt ja piti takatassuilla ottaa pikkusen vauhtia keskeltä. Loppujen lopuksi saatiin ihanneaikakin ylitettyä +6.01 sekunnilla. Eikä ihme noiden uusimisten jälkeen. Olin tosi iloinen että kaikki kontaktit sujui hienosti, ja radalla oli niistä kaikki. Kessullehan opetin pari viikkoa takaperin vähän lätkää kontakteilla. Toimi ihan loistavasti!
Voi miten kiva oli startata jälleen ykkösissä, ja varsinkin koiralla, jonka kanssa ei ole mitään tavoitteita. Tai siis on tavoitteita, nimittäin se, että meillä on aina kivaa!

Sunnuntain Kessun ainokainen rata oli hypäri, se menikin sitten jo paljon paremmin. Ratavirheitä kahmittiin vain 10. Radalla sinänsä oli Kessulle ihan uusia juttuja, kuten pienivälinen sarja ja okseri. Heti sarjan jälkeen kepit. En ottanut Kessua tarpeeksi hyvin haltuun sarjan jälkeen (pelkäsin kaiketi häiritseväni koiran suoritusta) ja se kerkesi hömpsötellä ainakin kolmoskepin kohdalle ennen kuin meidän jutut kohtasivat. Kessu pitää siis lähettää kepeille erikseen, se ei vielä osaa keppejä ihan kokonaan radan osana. Tai osasi se joskus, mutta me ollaan unohdettu jo ne ;) Keppien jälkeen 90 asteen käännös vastaiseen suuntaan muurille (Kessu osaa kepit vain toiselta puolelta), muuri meni puhtaasti, mutta sen jälkeinen rima kolahti maahan. Loppu sitten menikin puhtaasti, ja koira kulki mukavan sujuvasti. Ei siis ollenkaan niin nopeasti kuin sen odotin kulkevan, mutta nyt se selvästi jo vähän katsoo/kuuntelee mitä sille sanon.
Maalissa -7,61 sekuntia ihanneajan alle ja sijoitus meidän riemuksi 3.!!
Seuraavaksi Kessu sarttailee kaksi kertaa oman seuran kisoissa kesäkuussa :) Kessun tulossivu laahaa nyt perässä, eli ehkä tässä lähipäivinä väännän sen kuntoon....

Toukokuu 11. 2008 Hiljaiseloa on vietetty, eli kaikki netissä vietetty aika on mennyt ihan toisten sivuihin ja omat olleet totaalisesti taka-alalla.
Sen verran uutisointia, että Gösta on nyt virallisesti KANS MVA (INT CH), vahvistus FCI:ltä tuli vihdoin ja viimein (tseasiassa tuli jo huhtikuun puolivälin jälkeen, mutta unohdin kirjata sen tänne).

Gösta satutti takajalkansa tässä kotiympäristössä jossain ja ontui melko pahasti. Olin juuri ilmoittautunut Kotkan Santalahteen neljään starttiin ja Lappeenrantaan samat satsit. Kylmä hiki otsalla soittelin tietysti heti Sannalle. Heti seuraavana päivänä saatiin Asta "the hieroja" tänne meille tunnustelemaan missä mättää. Takajalan lihas oli vähän vahingoittunut. Koiralle lepoa (eli siis hihnalenkkejä). Nyt on sitten ulkoilutettu viikko ylivirtaista koiraa hihnassa, ja se kiljuu ja huutaa, kun kaikki muut saa juosta irrallaan. Jalka on jo tosi hyvä, kestää jo juostakin, mutta en ole uskaltanut päästää koiraa revittelemään yhtään. Eli ehkä tässä kuitenkin päästään starttaamaan Kotkassa. Hemmetti että itse on niin herkällään tuon koiran kanssa, pienikin brakaaminen, ja olen jo melkein heittämässä koko agilityuraa mielessäni pois ;D

Ilmoitin myös Kessun Santalahteen kahteen ykkösluokan starttiin. Heh, saas nähdä miten menee, treenattu on ihan älyttömän vähän. Ja Kessusta ei koskaan tiedä miten se kulkee, ottaako kunniakierroksia jo alkuun, suihkiiko se esteiden ohi, vai onko se ihan raahustava vanha lehmä. Noh, katsotaan :D Laika-agilty on ihan jotain muuta kuin vesikoira-agility...

Viikonloppu on mennyt mukavasti puutarhassa, yksi kukkapenkki on tekeillä, jatko viimevuoden penkille. Piha alkaa jo muistuttaa vähän puutarhaa. Ehkä se tässä vuosien saatossa on semmoinen omaa silmää miellyttävä. Nyt katsellaan paikkaa kasvihuoneelle. Viherpeukaloa syyhyttää niin peijakkaasti, pitänee tehdä nyt tarkempi kasvisuunnitelma vielä paperille asti, ettei tule totaalisesti riehaannuttua sitten taimikaupassa. Noh, aina sieltä jotain pientä ylimääräistä käsiin jää kuitenkin...

Puutarhablogi on vielä mietintäasteella, koska haluaisin koodata sen itse, eli se tulisi tähän oman domainin alle. Ihan niin hyvä koodaaja en todellakaan vielä ole, että sen pystysin ihan kokonaan itse tekemään. Jostain pitää vähän saada ensin mallia. Eli sopivan mallin/pohjan etsiminen vielä jatkuu...

Huhtikuu 20. 2008 Kotikaupunkikisat meni mukavasti, satsina sama kuin Pieksun kisoissa, eli ekasta nolla, tosin tänään pokattiin palkinto kolmospallilta. Gösta ei ollut yhtä säpäkkä kuin Pieksämäellä, eli ihan sitä normivauhtia ei nyt menty. Ekalla radalla kolahti kolme rimaa, mutta onneksi ne ei sitten tippuneetkaan. Puomi, joka oli toiseksi viimeinen este, himmasin alakontaktille vauhdin ihan kävelyksi, eli pientä varmistelua alkoi olla ilmassa, josko ne rimat ei tippuneetkaan... Eli siinä kyllä suttaantui aikaa ihan turhan paljon. Tokalla radalla hylky, Gösta karkasi taas lähdöstä, mutta olin kyllä jo oikealla paikalla, mutta vähän meni pasmat sekaisin ja yksi takaa-kiertohyppy meni pitkäksi (eli koira kävi A:n huulilla kääntymässä). Sitten se hylkykohta, kaksi U-putkea oli vierekkäin ja koira piti viedä keskimmäiseen putkensuuhun. Tutustuessa jo katsoin ettei vastakättä parane siinä käyttää. Noh. Päätin sitten panikoida sitä väärää putkea ja kaivoin vastakäden kuitenkin esiin. Koira otti siis tietysti väärän pään putkesta. Pah. Loppurata hyvällä asenteella ja virheettömästi loppuun (vai hyppäsikö se A:lta, en muista) kepeille tuli siitä putkisössimisestä vaikeampi lähetys kuin piti, mutta koira toimi unelman hienosti, haki kepit upeesti ja kesti hyvin niin takaaleikkauksen kuin rankan vedätyksenkin. Tämän päivän saldoon olen ihan tosi tyytyväinen, vaikkei koirasta ihan sitä parasta saanutkaan irti.

Meillä kävi myös vieraita, espves Pingo kävi ilahduttamassa meidän viikonloppua laumalaisten Japi & Tina russeleitten kanssa. Gösta oli ihan lovena Tinaan, ja pörisi koko viikonlopun niin Pingolle kuin Japillekin. Huoh. Tuualle kiitos Göstan selkälihasten kuntoonlaittamisesta :) Kuvassa komeilee Pingo.

Keskiviikkona pyörähdettiin myös Janita Leinosen koulutuksessa (Kiitos koulutuksen järkkäämisestä Sanna!!!). Oli ihan älyttömän vaikeita juttuja. Alku rataan tutustuessa jo mielessä kävi ajatus, että miksi ihmeessä olen itseni tänne saanut? Mutta Janita on kyllä todella ammattitaitoinen kouluttaja. Koulutuksessa opittiin paljon uusia juttuja, jos edes 20% siitä tiedosta saisi hyötykäyttöön. Rata pätkittiin pienempiin eriin ja jokaiseen pätkään meidän piti miettiä 5 erilaista vientiä. Tuottipa tuskaa ja pään raapimista. Harjoiteltiin uusia ohjaustyylejä, flippiä ja saksalaista käännöstä, näin muunmuassa. Monet ohjaustyylit mitkä ei itselle tullut ollenkaan mieleen sopi meille kuin nyrkki silmään. Olen itsestäni ihan erittäin ylpeä kun sain uudet ohjaustyylit onnistumaan radalle.
Sannan Rubi ja Deli oli ihan uskomattoman taitavia! Mitähän tuosta Delistä vielä tulee?

Huhtikuu 13. 2008 Pieksämäen startit 12.4. Nyt oli taas vähän syytä hymyyn. Pieksämäellä käytiin starttaamassa kahdella agilityradalla. Paikalla oli mukavasti vesikoiria, ElastinenEnomiesMacMakkonen, Myrtti-Pyrtti, Ruusa-sisko ja Usva. Olipa hienoa nähdä niin monta perroa samoissa kisoissa. Ikävä kyllä meidän kaikkien radat oli sen verran perätysten, että ainoastaan Makkosen yksi rata ennätettiin nähdä.
Ensimmäinen rata oli itseasiassa ihan perusrata, ei mitään ihmeellisen vaikeaa, eikä muutakaan kovin kummallista. Sisko-Ruusan äippä Marikalla oli meidän rada videolla ja pikaiseen kurkistettiin miltä näytti. Ihan just sitä mitä itsekin huomasin, pari isoa kaarrosta joissa koiralla ei ollut mikään paras mahdollinen vauhti päällä. Pikkuisen turhaa haukkumista taas ilmassa. Yksi rima kolahti ja puomin nousukontakti oli melko niukka. Maalissa vähän toivoin nollaa, mutta en uskaltanut olla ihan varma ennen kuin tulosliuskat tulivat näytille. Nollahan se sieltä tuli ja 31 kilpailijan joukosta sija 7.! Meidän toinen SM-0. Korjattavaa olis taas löytynyt kyllä muutakin, mutta lupaan itselleni, että en pui. Pitää oppia ottamaan ilo irti onnistumisista, tuskin sitä täydellistä rataa kuitenkaan koskaan teen!

Seuraavan radan välillä käytiin sitten sukulais-perrjoen kanssa kävelemässä. Gösta oli niin lovena ihan kaikkiin ;) sen verran, että tässä hihnan toisessa päässä oli hermo kireellä. Uhkailin kassienpoistolla.

Toinen rata oli v-a-i-k-e-a. Ihan oikeesti pari hankalaa kohtaa ja yksi vaikea. Pitää piirtää tää rata paperille ja viedä joskus treeneihin. Tutustumisesta tullessa en todellakaan ollut 100% varma miten koiraa radalla vien, ja se on jo aika p-ska juttu. Tämä tuomari tykkää nähtävästi kovasti takaakierto-hypyistä, koska miulle jäi sellainen maku, että joka toinen hyppy mentiin takaa. Ja sillai kivasti just putken huulilta pyöräyttäen.
Ensimmäisestä onnistumiseta vielä vähän euforisessa onnentilassa en sitten saanut oikeen sitä terävyyttä ohjaamiseeni alusta asti. Gösta varasti nousemalla ylös ja hiipimällä ekalle esteelle. Peijakas, en edes palauttanut koiraa! Eli saatiin eka rima alas. Plääh. Alku meni sitten ihan suunnitellusti ja sain koiran peräti A:n alla olevaan putkeen ilman ihmeempää temppuilua (jesh, A-hullu koira) Koira haki todella hienosti kepit, vähän itse taisin kiirehtiä lopusta kun Gösta jätti viimeisen kepin kiertämättä (mitä se ei kyllä yleensä tee). Huomasin virheen mutta koska vitonen oli jo alla, en edes viitsinyt korjata ja samalla muuttaa suunniteltua ohjaamista seuraavalle "takaa"-hypylle. Sössittiin by the way se vaikee kohta. Koira oli kyllä hienosti kuulolla, kunhan itse saisi ohjauksen kohdilleen! Loppurata sitten läskiksi, pasmat sekaisin, saatiin lentokeinua yms aikaiseksi kun en käskyttänyt enää kunnolla. Yöks. Kamalaa menoa. Hatunnosto kaikille 0-kerholaisille, tämä rata vaati kyllä jo taitoa!
Ensi viikolla käväistään Janitan opissa, sitten sunnuntaina Imatran kisoissa kaksi starttia.

Huhtikuu 7. 2008 Kouvolan kisat 30.3. ei ollut sitten "ihan" samanlaista onnea kuin edelliset startit Lappeessa
Tällä kertaa ekalta radalta napsittiin ratavirheitä 15. Kaksi rimaa tuli alas kun koira räyhäsi miulle melkein koko radan ajan. Ehkäpä siihen räyhäilyyn olis syytä etsiskellä omasta ohjauksesta. Lisäksi tein ihan kamalan surkean kepeillelähetyksen. Vartalo ja käsi oli kuulema osoittanut suoraan A:lle, eli ei liene ihmekään kun koira sinkautti suoraan sinne kun A on koiralle muutenkin lempparieste. Aikaa tuhraantui sitten koiran takaisinkiljuntaan ja uudelleen kepeille lähetykseen. Pah. Eli maaliin 15 ratavirheen kanssa ja aikasakkoja saatiin 2,71 sekunnin verran. Puomin alakontakti oli niin hilkku, että minä tuomarina olisin siitä kyllä lisävitosen antanut.
Toinen rata sitten. Onnistuin säheltämään melko radan alkuvaiheessa, este nro 5 oli putki jonne piti kääntyä hypyltä 180 astetta. Käskytys oli auttamatta myöhässä ja koira sinkosi eteenpäin aivan liian pitkälle. Sieltä sitten kun koira kääntyi ja lukittautui putkeen lähdin jostain peijakkaan syystä pinkomaan hädissäni rataa eteenpäin. Huoooh...
Ja tuliko estekäskyä? Näytinkö koiralle edes sitä estettä minkä halusin sen suorittaa? No en ja en. Tuliko se ohi? No tuli. Otinko huonosti haltuun sitten esteen ohituksen jäkeen? Joop. Menikö se sitten hypyn väärältä puolelta. Juuh.
Eli hylky. Tämä tietysi alkoi korventaa omaa kaalia ihan älyttömästi, ihan totaalisen hölmöjä aloittelijan virheitä! Terästäydyin ja vein koiran loppuradan hyvällä asenteella, selvästi käskyttäen, kokeilin paria juttua pienellä riskillä mitä en ilman hylkyä uskaltaisi tehdä. Kontaktit toimi 100% loistavasti. Tuon vapautumisen kun joskus saisi ihan sellaiselle ei-hylkyiselle radalle ;)
Eli pikkuisen saatoin itselleni antaa anteeksi sähellykset, kun ymmärsin ottaa loppuradasta sitten irti sen mitä siitä sai. Koira luuli tietysti kaiken menneen nappiin, sillehän ei virhettä saa näyttää. Peijakas kun saisi videokameran kuntoon...
Ilmoittauduin Pieksämäen ja Imatran kisoihin.
Muitten sivut työllistää nyt niin kovasti, etten ole näitä omia taas ennättänyt tehdä yhtään. Toivottavasti tässä parin kuukauden sisällä saan projektit sille mallille, että pääsen vihdoin näitten sivujen kimppuun.

Maaliskuu 10. 2008 Vieläkin vähän leijutaan ilmassa :) Eiliset agilitykisat meni kaikin puolin nappiin. Eli "saaliina" ensimmäinen SM-0 ja vieläpä palkintopallipaikka!
Eka rata meni kivasti, tälläkertaa jännitys häipyi humahtaen juuri ennen omaa suoritusta. Eli pysyin tosi hyvin suunnitelmassa, koira oli mukavasti kuulolla ja itse en paljoa ennättänyt sössimään. Tottakai paranneltavaa olis ollu tässäkin radassa, mutta tälläkertaa en edes aio ruotia! Viime vuoden kehnon kolmosluokan alotuksen jälkeen nollatulos maistui niiiiiiiiin makealta! Kruunaus oli tosiaan tuo kolmossija.
Hypäri alkoi huonommin, en arvannut, että koira sujahtaa niin lujaa alun hypyn, ja otin koiran väärällä kädellä vastaan (eli siis kroppa osoitteli ihan minne sattuu). Gösta suihkasi kymmenen metrin päähän. Miun kroppa osoitti suoraan U-putken mutkaan, ja Gösta oletti että hänen pitää etsiä sokean putken suuta. Sain huudettua tietysti koiran pois, mutta kallisarvoisia sekunteja kului! Ihmeen hyvin sain rytmistä kiinni, ja jälleen kerran pitäydyin ratasuunnitelmassa tarkasti. Vähän liikaa varmistelin keppien vierellä, alun töppäilyjen jälkeen olis pitänyt raapia aikaa pois ihan niin monesta kohdasta kuin mahdollista! Maaliin tultiin taas 0 ratavirheellä, mutta alun suihkautus kulutti aikaa liikaa, joten lopputulos oli 1,5 sek yliaikaa. Pahkeinen! Tuplanollat oli tarjotimella, mutta en näköjään halunnut ottaa niitä vastaan.
Niin tyytyväinen olen kuitenkin päivän saldoon, etten nyt niin kauheasti ole edes tuota kämmiä harmitellut. Pitää ottaa ilo irti onnistumisista.

Kuvan kävin nappaamassa Anne Lindin nettialbumista kiitooos!!

Maaliskuu 2. 2008 Talviloman rippeitä viedään. Näyttää jo vähän paremmalta tyttöjen suhteen. Oma olo heittelehtii terveestä kuumeiseksi. Ihan totaalisesti ei ole onneksi kuitenkaan sairaus iskenyt.
Torstaina meillä kävi ihania vieraita! Göstan poika Pepe Lahdesta kävi morjestamassa meitä omistajineen. Kyllä täytyy olla noitten pentujen luonteisiin tyytyväinen. Pusujen ja pesujen jälkeen kahviteltiin ja katseltiin miten hienosti Pepe sopeutui meidän koiralaumaan. Käytiin agihallillakin vähän treenailemassa.
Henni ja Pepe on käyneet alkeiskurssin ja nyt treenailevat kerran viikossa lisäoppia. Hyvältähän se heidän meno näytti.
Nyt pidetään peukkuja, että Pepen porukka lähtisi reissunpäälle kesällä, ja me saataisiin Pepe ainakin viikoksi hoitoon.

Ja sitten tähän viikonloppuun. Meitä oli agiseurassa kouluttamassa Mikkelistä Krista Rapo. Hän piti meille ensin pariin otteeseen lihastreeniä ja sitten kolmannella kerralla mentiinkin halliin ja pyörittiin päät pyörällä koirien kanssa radalla. Lauantain treenit meni ihan mukavasti. Sunnuntaina sitten väännettiin ja käännettiin sen verran vaikeita askelkuvioita, ettei tämä vanha kanttura yksinkertaisesti taipunut/ ennättänyt/ ymmärtänyt kaikista edes ideaa xD Välillä meinasi käpy palaa totaalisesti oman kropan kanssa. Koirahan taas teki ja toimi ihan just niin kuin sitä ohjasin. Luojan lykky oli "Jaakotus", se on niin looginen ja passeli pyörähdys meille.
Kokonaisuudessaan treenit oli ihan erilaista ohjaamista mihin meillä on totuttu. Eli niin tarkkaa esteelle sijoittumista ei ole varmaan meillä koskaan ennen harjoiteltu! Tämän treenin jälkeen tunnustan oman radanlukutaidon olevan jotakin siellä nollan paikkeilla. Huoh. Masentaa... Sorry Gösta kun olet kiviriipaksesi saanut tollon ohjaajan!
Ainut onni taitaa olla ohjaajan itsepäinen luonne, periksi ei anneta, peijakas... kyllä se vanhakin oppii, kun saa ensin pari vuotta treenata, hehe ;)

Kuvassa Gösta on käynyt turkinajelussa. Koska sen korvat kutisee kovasti ajelun jälkeen, olen lyhentänyt niitä nyt parina ajelukertana saksilla. Kuvan korvia on saksittu ihan pikkuisen. Tulos oli sitten niin hauska, että karvakorva-saluki-lookki on saanut pysyä toistaiseksi.

Helmikuu 26. 2008 Talviloma alkoi vähän huonommissa merkeissä kuin odoteltiin. Veera sai liikkeellä olevan ilkeän flunssa-viiruksen jo viime viikon torstaina. Perjantaina kuume kiri jo 39,7. Viikonloppu meni lääkitessä ja niistäessä. Mummu tuli Pieksämäeltä Imatralle talviloman viettoon. Kelit on suosineet, aurinko on paistanut jo monena päivänä. Yöpakkaset on saaneet hangen pinnan mukavasti kovettumaan ja vuoden ensimmäisistä hankiaisista on ainakin koirat ottaneet kaiken irti! Kessu ja Gösta pinkovat hulluina edestakaisin :) Ellu viihtyy hetken poikien perässä, sitä ei teinimäinen höröily kiinnosta, ennemminkin ärsyttää.
Kuvia on tullut näpättyä ihan liian vähän, muutamia kuitenkin. Lisäsin pari kuukauden kuviin.
Meidän oma latu on jäänyt virallisen ladun alle. Harmittaa, kymmeneen vuoteen ei latu ole kulkenut siitä kohtaa mihin omani olen tehnyt... Nyt meidät on pussitettu ikävästi kahdella ladulla. Eli hiihtäminen on nyt paljon vaikeampaa, kun koirat tietysti sinkoaa mieluiten sinne missä ovat tottuneet juoksemaan. Äh. Kukahan keksi sen miun ladun ja hurautti latukoneella siitä?

Käytiin Imatran Puutarhanystävien luennolla kärhöistä, eli nostatettiin mukavasti puutarhakuumeilua kevääseen. Lumen alla odottelee yksi aloiteltu kukkapenkki ja paperilla suunniteltuna monta muuta. Pää on täynnä kivoja ideoita pihan laittoon, saas nähdä miten monta niistä tulee toteutettua. Suunnitteilla olis avata oma puutarhasivu, vähän blogityyppinen.

Maanantaina sitten sairastui Venlakin. Apteekissa tulee käytyä useammin kuin ruokakaupassa ;)
Ma aamulla kävin Rajavaellus-tallilla kahden tunnin maastovaelluksella. Hepat oli tosi reippaalla tuulella. Ravatessa Maikki tarjosi laukkaa koko ajan, yritti kiskoa lisää ohjaa. Takana Sonja tarjoili pukkilaukkaa. Metsäkone aiheutti pientä säätöä, Sonja säikähti, rynni Maikin ohi, joka tietysti sävähti ja rynni itsekin vauhtiin. Nopeasti saatiin kuitenkin hepat hallintaan ja matka jatkui normaaliin tapaan. Koiranpentu kuumeen lisänä tyttöjen kanssa ihan pikkuisen kuumeillaan omasta hepasta. Olishan se ihana, mutta samalla työläs ja kallis. Eli tyytyväisenä käydään vielä Niinan ihanilla hepoilla ratsastelemassa.
Rajavaelluksen sivut löytyy www.rajavaellus.com osoitteesta.

Tänään pyörähdetään Lappeenrannassa kaupoilla, ainakin puutarhaliikkeiden kevään ekat jutut pitää katsastaa.
Joskohan jossain vaiheessa saisi nämä sivut vihdoin tehtyä loppuun?

Helmikuu 17. 2008 Eilen saikin pitkästä aikaa ihan kunnon rääkkiä. Olemme saaneet Krista Ravon Mikkelistä nyt kahdesti pitämään agilityseuralaisille lihastreenejä. Eilen teemana oli lähinnä se, että saataisiin meidät oppimaan eri lihasryhmien treenausta oikein. Molemmilla kerroilla on myös lihasten lämmittely ja loppuvenyttelyt tehty huolella. Puskimme innokkaina koulun liikuntasalille yhdentoista aikaan aamusta ja pois lähdettiin joskus puoli kolmen aikaan. Täytyy todeta, että meillä on kyllä tosi mukava treeniporukka, ja koutsilla oli riittävän pitkä pinna opettaa välillä silmät vesissä nauravaa naisporukkaa :D
Jos tästä nyt saisi säännöllisesti kokoontuvan porukan treenailemaan.

Tänään olisi tarkoitus lähteä Veeran ja Göstan kanssa tuohon nurkille Aholan seurojentalon pihaan harjoittelemaan juniorihandler-juttuja. Lisäksi luvassa on taas vähän pidempää hiihtolenkkiä, jahka lumisade hiukan hellittää. Saas nähdä miten rento hiihto onnistuu "vähän" kipeytyneillä lihaksilla!

Harmi kun eilen jäi kamera kotiin, keli oli aivan upea, hanki kantoi pellolla ja aurinko paistoi...

Helmikuu 10. 2008 Koko viikonloppu menikin agility-ympyröissä. Olin Lappeenrannassa koulutusohjaaja II-kurssilla.
Viikonloppu oli kyllä melkoisen antoisa! Vetäjänä toimi Marja Lahikainen Mikkelistä, ja täytyy sanoa, että Marjalla nämä asiat on kyllä upeesti hanskassa. Mielenkiinto pysyi kympillä mukana niin lauantain teoriaosuudella kuin sunnuntain käytännössäkin, vaikka molempina päivinä ahkeroitiin melkein 8 tuntia.
Erityisesti sunnuntain käytännönosuus oli hieno kokemus. 4-hengen porukassa tehtiin agility harjoitukset (meillä kolmelle melko eritasoiselle koirakolle). Muut kurssilaiset sitten arvostelivat lähestulkoon kaiken mitä koulutettaville sanoit tai jätit sanomatta, kommentit saatiin luonnollisesti myös kouluttajaltamme.
Samalla tavalla sai sitten silmä kovana ja korva tarkkana kuunnella muiden vetämiä koulutuksia.
En muista näin opettavaisella kurssilla ennen olleeni. Kauheesti ei tullut uutta ja mullistavaa tietoa, mutta paras oppi oli eväät oman koulutustyylin parantamiseen, ja kurssi myös vahvisti entisiä näkemyksiäni. Nyt varmasti niitä tuo entistä varmemmin esille omassa kouluttamisessa. Uusia ohjaustyylejä pitää nyt itsekseen harjoitella, ennen kuin niitä voi tuoda koulutettaville näytille ;)
Tunnelma kurssilla oli rennon leppoista, oli mielenkiintoista keskustella eri seurojen ihmisten kanssa, kun tälläisiä tapahtumia olisi useemminkin!

Helmikuu 7. 2008 Lähdin aamulla innokkaana koirien kanssa hiihtämään, mutta pettymys oli iso, kun luiston kanssa oli vähän niin ja näin. Hangen päällä oli vetinen kerros ja tunne oli vähän kuin siirapissa olis hiihdellyt (lunta kun vihdoin ja viimein on hiihtämisen verran). Pitäisköhän syyttää voitelua, tai pikemminkin sen puutetta ;) Miun sukset on voideltu viimeksi noin 7 vuotta sitten, haha!
Venla jäi katsomaan sillä aikaa elokuvia.
Koirat oli ihan rättiväsyneitä kotiin tullessa, ja miullakin hiki virtasi kelin jäljiltä. Muutamia kuvia tuli räpsittyä myös. Fiilari niissä on vähän "synkähkö", usvainen ja hämärä. Laitoin sitten tuon kynttiläkuvan, siitä kun tulee ihan eri tunnelmat.
Agitreenit jäi tänään väliin, mikä tietysti harmittaa. Pitänee ainakin kepit tökätä huomenna pihalle pystyyn että jotain tulee treenattua. Kessu on nyt aktiivisesti ollu treeneissä mukana, joskohan sen kanssa käväisisin kisoissa tänä kesänä!
Venla on tänään jo ihan terveen oloinen. Ruoka on maistunut ja touhu alkaa olla normia. Huomenna siis töihin ja kouluun.
Lauantaina ja sunnuntaina olenkin Lappeenrannassa agilityn koulutusohjaaja II-kurssilla. Ykkösen kävin jo ajat sitten, mutta kakkosen järjestämistä täällä suunnassa on odoteltu jo monta vuotta. Toivottavasti sieltä jää jotain hyödyllistä matkaan...

Helmikuu 6. 2008 Eilen vietettiin Kessun 5v synttäreitä! Noh, meillä oli ratsastustunti ja muutenkin se ilta taisi mennä ohi ilman sen isompia juhlia... :/ Onnittelut kuitenkin puolen vuosikymmenen täyttymisestä Kessulle!

Tänään sitten alkoikin päivä vähän huonommin, Venlalle iski vatsatauti ja joutui tulemaan kotiin kesken koulupäivän. Mie sitten olen tehnyt vähän uusia sivuja, kun ei oikeen tästä kotoa pysty kovin kauas lähtemään. Katsotaan millainen olo tytöllä huomenna on, jos parempi, niin sitten perjantaiksi takaisin kouluun ja töihin.

Vähän haluaisin kommentteja sivuista, onko rakenne hankala? Löytyykö helposti linkit bannerista koirien omille sivustoille, vai kiertääkö kaikki etusivun kautta...

Jahka tässä pikkuhiljaa ennätän, tarkoitus olisi julkaista vanhat haukahdukset myös sivuille takaisin niissä on kuitenkin niin paljon kuvia, etten halua kokonaan sitä isoa työtä heittää "kovalevyn nurkkaan" unohduksiin. Yritän pähkäillä mahdollisimman helppoa keinoa saada vanhat jutut tänne. En todellakaan jaksa kolmen vuoden asioita alkaa koodailemaan uudelleen ;)
Myös joka koiralle on tulossa oma galleria, sinne laitan sellaiset "vakkarikuvat" ja lisää tullee aika harvakseltaan, luulisin.
Haukahduksien tilalle on nyt "Kuusi Kuvaa Kuukaudelta", eli tarkoitus olis laittaa vähän, mutta ehkä sitten jotain tärkeää tai laadukkaampaa aineistoa näkyville. Kaikkien kuukausien kuvat kokoan sitten koko vuoden arkistoksi.
Tämmöstä pähkäilyä tälläkertaa, huomenna taidan aamusta käydä pienellä hiihtolenkillä koirien kanssa...

« ylös

harjunhaukut_@_gmail.com